Lopetus

Kun me tavattiin saksa J:n kanssa outleteilla viimeisina viikkoina, sen kanssa oli niin helppoa puhua tasta vuodesta, koska se oli tullu tismalleen samaan aikaan, ja odotettiin samoja juttuja siis. Me pohdittiin, etta vuosi menee kylla nopeesti, mutta toisaalta se on myos alyttoman pitka aika olla poissa rakkaitten luota. Vaikka ma oon tehny ihan mielettomia matkoja tan vuoden aikana, ja ens viikolla tulee viela lisaa, niin silti mun vuoden kohokohta oli Jutan ja Tiian tanne tulo! <3 Ma rakastan tata elamaa, taalla, ma rakastan mun ihania kavereita ja hostperhetta, ma rakastan kaikkea mita oon tehny taalla, mutta samalla on niin kamala kaipuu omaa perhetta ja kavereita Suomessa. Sun taytyy oikeesti olla rohkea, etta sa uskallat lahtea vuodeks pois sun kavereitten ja perheen luota, pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Se on matka tuntemattomaan, vieraaseen kulttuuriin, vieraaseen perheeseen, vieraitten ihmisten ja tapojen keskelle. Ihan jokainen ei siihen pysty, ja en nyt mistaan prosenteista tieda, mutta kylla niita aupaireja lahtee takaisin aika paljonkin ennen aikojaan koti-ikavan iskettya.

Taa oli kylla hieno mahdollisuus, ja ma oon iloinen, etta mun perhe ja kaverit oli tosi kannustavia tan jutun suhteen! Tosi monessa tilanteessa vaan huomaa ajattelevansa, etta voi kumpa olis rakkaat ihmiset Suomesta taalla kokemassa tan kaiken hienouden mun kanssa. Ma oon kasvanu tan vuoden aikana alyttomasti, tosin tulevaisuuden suunnitelmat ei nyt vielakaan oo taysin auennu, vaikka sita toivoin. Ma oon kiitollinen tasta tilaisuudesta, ja en voi muuta kuin hymyilla miettiessa koko vuotta.

"Muistatko kuinka pilveen meneminen tarkoitti keinussa heilumista? Kun suojautuminen tarkoitti kypärän käyttöä? Pahimmat vihollisesi olivat sisaruksesi. Kun isäsi hartiat olivat korkein paikka maailmassa ja äitisi oli sankari? Kun suurin tuska oli saada asfaltti-ihottumaa polviin ja hyvästit tarkoittivat, että näkisimme......... huomenna." Kirkkis, kymmenen tikkua laudalla ja tuikkis oli kovia juttuja Kokkolan leikkarilla. Talvella sit pulkkamäki, luistelu ja hiihto. Kuinkahan monta miljoonaa kertaa se leikkarin pieni mäkikin tuli kiivettyä, pulkkaa perässä raahaten, ja sit mäen lasku mitä ihmeellisimmin viritelmin. Tai majojen rakentelu lähimetsään. Juoksentelu ympäri mettää ja lähiteitä. Yökyläilyt, ja ala-asteen discot."

Kuitenkin, kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja tän blogin tarina oli tässä.. Blogiahan kirjoitin itseäni varten, että täältä löytyy kaikki muistot vuodesta, mutta myös perheelle, kavereille ja sukulaisille, että ne pystyis seuraan mun unohtumattomia seikkailuja Amerikassa! Lopulta tällä blogilla oli lukijoita paljon enemmän kuin mä ikinä odotin, joten kiitos kaikille lukijoille!

Mä aloitin tän blogin marraskuussa 2009, kun täyttelin omia hakupapereita, ja lueskelin noin miljoona muuta aupair blogia. Sillon mulla heräs kiinnostus blogeihin, ja nyt oon täysin koukussa kirjoittamiseen, eli tuun jatkamaan bloggailua myös elamästä tän vuoden jalkeen, tosin uudessa blogissa. Uutta blogia en oo vielä tehny, mutta sellainen tulee pikemmiten!

Kiitos ja näkemiin!