4.9.2011

New blog

Elikkäs uus blogi on nyt luotu, ulkoasua en oo vielä muokkaillu haluamakseni, mutta sen teen kun on aikaa. Eli osoite on http://pepitoslife.blogspot.com tai tästä linkistä pääsee suoraan.


3.9.2011

Lopetus

Kun me tavattiin saksa J:n kanssa outleteilla viimeisina viikkoina, sen kanssa oli niin helppoa puhua tasta vuodesta, koska se oli tullu tismalleen samaan aikaan, ja odotettiin samoja juttuja siis. Me pohdittiin, etta vuosi menee kylla nopeesti, mutta toisaalta se on myos alyttoman pitka aika olla poissa rakkaitten luota. Vaikka ma oon tehny ihan mielettomia matkoja tan vuoden aikana, ja ens viikolla tulee viela lisaa, niin silti mun vuoden kohokohta oli Jutan ja Tiian tanne tulo! <3 Ma rakastan tata elamaa, taalla, ma rakastan mun ihania kavereita ja hostperhetta, ma rakastan kaikkea mita oon tehny taalla, mutta samalla on niin kamala kaipuu omaa perhetta ja kavereita Suomessa. Sun taytyy oikeesti olla rohkea, etta sa uskallat lahtea vuodeks pois sun kavereitten ja perheen luota, pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Se on matka tuntemattomaan, vieraaseen kulttuuriin, vieraaseen perheeseen, vieraitten ihmisten ja tapojen keskelle. Ihan jokainen ei siihen pysty, ja en nyt mistaan prosenteista tieda, mutta kylla niita aupaireja lahtee takaisin aika paljonkin ennen aikojaan koti-ikavan iskettya.

Taa oli kylla hieno mahdollisuus, ja ma oon iloinen, etta mun perhe ja kaverit oli tosi kannustavia tan jutun suhteen! Tosi monessa tilanteessa vaan huomaa ajattelevansa, etta voi kumpa olis rakkaat ihmiset Suomesta taalla kokemassa tan kaiken hienouden mun kanssa. Ma oon kasvanu tan vuoden aikana alyttomasti, tosin tulevaisuuden suunnitelmat ei nyt vielakaan oo taysin auennu, vaikka sita toivoin. Ma oon kiitollinen tasta tilaisuudesta, ja en voi muuta kuin hymyilla miettiessa koko vuotta.

"Muistatko kuinka pilveen meneminen tarkoitti keinussa heilumista? Kun suojautuminen tarkoitti kypärän käyttöä? Pahimmat vihollisesi olivat sisaruksesi. Kun isäsi hartiat olivat korkein paikka maailmassa ja äitisi oli sankari? Kun suurin tuska oli saada asfaltti-ihottumaa polviin ja hyvästit tarkoittivat, että näkisimme......... huomenna." Kirkkis, kymmenen tikkua laudalla ja tuikkis oli kovia juttuja Kokkolan leikkarilla. Talvella sit pulkkamäki, luistelu ja hiihto. Kuinkahan monta miljoonaa kertaa se leikkarin pieni mäkikin tuli kiivettyä, pulkkaa perässä raahaten, ja sit mäen lasku mitä ihmeellisimmin viritelmin. Tai majojen rakentelu lähimetsään. Juoksentelu ympäri mettää ja lähiteitä. Yökyläilyt, ja ala-asteen discot."



Kuitenkin, kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja tän blogin tarina oli tässä.. Blogiahan kirjoitin itseäni varten, että täältä löytyy kaikki muistot vuodesta, mutta myös perheelle, kavereille ja sukulaisille, että ne pystyis seuraan mun unohtumattomia seikkailuja Amerikassa! Lopulta tällä blogilla oli lukijoita paljon enemmän kuin mä ikinä odotin, joten kiitos kaikille lukijoille!

Mä aloitin tän blogin marraskuussa 2009, kun täyttelin omia hakupapereita, ja lueskelin noin miljoona muuta aupair blogia. Sillon mulla heräs kiinnostus blogeihin, ja nyt oon täysin koukussa kirjoittamiseen, eli tuun jatkamaan bloggailua myös elamästä tän vuoden jalkeen, tosin uudessa blogissa. Uutta blogia en oo vielä tehny, mutta sellainen tulee pikemmiten!

Kiitos ja näkemiin!





Kuvat West Coastilta

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

28.8.2011

Lennot kotiin

Tiistai aamulla tosiaan viimeistelin pakkailun, kaikki tavarat mahtu noihin kahteen isoon matkalaukkuun, carry on -laukkuun ja personal itemiin! Pois jätin vaan joitain aineita, mm. lakkapullot, aurinkorasvat ym. 

Kävin sanoon heipat naapurille, ja sain siltä läksiäislahjaks kultaiset kivikorvikset (ne on madagaskarilta), rannekorun, kaulakorun ja ihanan kortin! <3 Ja se vielä postittaa yhen vähän isomman jutun mulle, kun se ei mahtunu mukaan. Ja itkuhan siinäkin sit taas tuli, että aika itkupitoinen päivä.

Sit ajelin tyylikkäästi ilman korttia postiin ja pankkiin, ja onneks ei poliisit pysäyttänyt. Toi Ohion ajokortti vanheni viime viikolla, mun suomalainen ajokorttikaan ei oo voimassa, eikä myöskään kansainvälinen. Kun olin tuolla ajamassa, A soitti, että se on mun talon luona. Käskin sen mennä sisälle, ja siellähän se sit oli kun tulin juttelemassa hostdadin isälle ja lapsille.  Mä siis kävin pankissa sulkeen tilini ja unohdin kysyä sen kortin takas muistoks :( No ei voi mitään! Tili on nyt suljettu ja vähän on rahaa taskussa käteisenä!

Kun tulin kotiin, pelattiin A:n ja lasten kanssa parit korttipelit, kunnes raahattiin mun matkalaukut alakerrasta, pakattiin auto ja lähdettiin kohti lentokenttää. Matkalla A anto vielä mulle kortin ja ihanan cd:n, missä on kaikki musiikki, mitä ollaan nyt popitettu :p

Kentällä raahattiin laukut terminaaliin, sain tsekattua itteni ja laukkuni, piti vaan maksaa se 70 dollaria tokasta laukusta, ei ollu ylipainoa! Isompi laukku oli just 50 poundia, mikä on raja, ja pienempi oli 45. Taas vähän lisää kyynelehtimistä, ja kun menin security tarkastukseen, ne tarjos mulle nenäliinoja :D Ja samoin viittoi A:lle, että sekin voi tulla hakeen ;)

No joku reilu tunti piti vaan venailla, ja sit päästiin koneeseen. Pari kertaa taisin torkahtaa koneessa, mutta eihän toi ollutkaan kun reilu tunnin lento. Lähtiessä kapteeni kyllä puhu, että Washingtonissa oli joku pieni maanjäristys, että koneita ei oo voinu päästää matkaan ajallaan, mutta kyllä me laskeuduttiin aikataulussa. Meijän koneessa oli kyllä jotain Chicagoon lentäviä, mutta ne lennot oli peruttu, koska Chicagossa kuulemma oli joku myrsky.

Washingtonissa oli alle tunti aikaa, joten ei kauaa tarvinu venailla. Lento Atlantin yli meni hyvin, mun vieressä istu nainen, joka valitti koko ajan, et kun kone on niin täynnä, ettei riitä paria paikkaa. No United Airlinesilla ei pystyny valitseen leffoja, et oli pari kanavaa, ja siellä sit tuli aina joku leffa tai ohjelma, et piti vaan osua oikeeseen aikaan, ei pystyny alottaan alusta. No kattelin sit Arthurin, mikä oli hyvä. Ja muuten vaan palasia sieltä ja täältä jostain ohjelmista ja leffoista. Ja nukuin joku kolmisen tuntia.

No taas laskeuduttiin ajallaan Frankfurtiin, ja siellä vaan oli kauhee kävely seuraavalle portille, turvatarkastusten ja muitten läpi. Et varmaan vaan parikytä minuuttia piti ootella Frankfurtissa konetta. Siinä lennolla mun vieressä istu saksalaissuomalainen pariskunta, niin juttelin sit sen naisen kanssa melkein koko parituntisen matkan.

Helsinkiin laskeuduttiin vähän myöhässä, ja matkalaukuissa kesti ikuisuus. Se oli niin tuskaa venailla laukkuja, kun tiesi, et perhe on siinä seinän toisella puolella. Lopulta ne tuli ja pääsi halaan äitiä, iskää ja Essiä <3 Kyllä siinä tuli sit taas itkettyä, ja oli niin ihanaa olla Suomessa.

No ajettiin kotiin, tosin matkalla pysähdyttiin ABCllä syömässä ja jossain Tarjoustalossa. Ja siinä autossa istuessa tuntui, ettei oo ollu poissa ollenkaan. Mut sit taas monia juttuja on tapahtunu, niin tietää olleensa poissa.

Kotiin tullessa äiti oli tehny kyltin ja laittanut koristeita sisälle <3 Siskokin tuli sitten koulusta, et näin senkin <3 Mut vitsi kaikki vaikutti niin pieneltä täällä talossa, meijän pöydät, tuolit jne. Kaikki oli jykevämpiä ainakin mun hostperheellä :D Syötiin, pidin seuraa puppelilleni ja vaan nautin kaikkien seurasta! Pidin itteni hereillä puoli kymppiin asti, et pääsee normaaliin rytmiin.

Vihdoin sain tän tekstin, ei oo vaan kerennyt ja jaksanut. Yks tai kaks tekstiä olis vielä tarkotus tulla ja sit on tän blogin tarina tässä. 

xoxo

23.8.2011

It's Las Vegas baby

Perjantaina siis auringonnousun kattomisen jälkeen pysähdyttiin mäkkäriin aamupalalle ja sit matka alko kohti Hoover Damia. Sinne tais mennä sellanen 3,5-4h, ja sinne sit pysähdyttiin ihailemaan maisemia. Oli se aika hieno paikka ja kuuma! Sellasta +40 astetta ja oltiin siellä ehkä 15min, niin sain taas rusketusrajat jalkapöytiin!

No sieltä sit jatkettiin Las Vegasiin, ehkä noin puoli tuntia meni matkaan. Ja voi että mä rakastan Vegasia! Täälläkin on koko ajan sellasta +40 ja kaikki hienoudet on tässä yhellä kadulla, Las Vegas Boulevardilla, eli kävellen pääsee liikkuun. Ja sit tossa menee vielä tram eli tollanen juna, millä pääsee ilmaseks menemään jonkun kolmen-neljän paikan välillä.

Me tsekattiin ittemme meijän hotelliin, mikä oli kun linna! Siinä on hienot värikkäät tornit, tuli ihan Disneyworld mieleen. Eli kuten kaikissa noissa hotelleissa Vegasissa, siellä oli jättimäinen kasino, ravintoloita, joitain kauppoja ja sit itse hotelli. No suihkun jälkeen lähettiin kävelemään ympäri tota katua, ensin johonkin toisen hotellin Rainforest cafeeseen syömään. Ja siis mentiin käveleen noita hotelleja läpi, niitten shoppailukatuja, mitkä on törkeen siistejä. Siellä on feikkitaivas, mikä näyttää nopeasti katottuna ihan aidolta.

Tuli käytyä mm. Caesar Creek hotellissa, missä ne yöpy Hangoverissa, M&M kaupassa, Coca Cola kaupassa, pyörittyä noilla ostoskaduilla, nähtyä New York, Pariisi ja Venetsia! Ja tietty katteltiin pariin kertaan se amazing water show! Se tulee 15min välein, ettei ollu vaikea osua paikalle. Ja oli se kyllä aika mahtava, aina eri show!

No kun oltiin herätty niin hullun aikasin, niin me mentiin nukkuun jo kymmeneltä. Haha joo kyllä, kymmeneltä nukkuun Vegasissa. Mutta kun en pysty pelaan kasinolla tai menemään yökerhoihin, niin ei jaksettu vaan jatkaa kävelyä. Mä rakastan noita kasinoita, et miltä ne näyttää, mutta ne haisee törkeen pahalle, koska siellä saa polttaa, ja siellä on kokolattiamatot, niin haju varmasti tarttuu. Ei sun tarvi kun kävellä kasinon läpi, niin sun hiukset ja vaatteet haisee kanssa.

Sunnuntaina sit herättiin jo seittemän jälkeen, käytiin hotellin mäkkärissä aamupalalla (ai miten niin usein, R sano et se on käyny tän viikon ajan enemmän mäkkärissä kun viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä...). Mutta mä oon alkanu tykkään noista Amerikan pannukakuista, kun tajusin, että niillä on mansikkahilloa! :)

No sit taas lisää kiertelemään, katteltiin joku tulivuorishow, ja yhessä noista kauppakeskuksista oli myrskyshow. Käytiin ottaan kuvat tuolla Vegas -kyltillä, kävin nostaan käteistä, koska rupesin panikoimaan, että ehtiihän noi ostokset lähteen tililtä ennen tiistaita, millon suljen tilin... Koska niissä menee välillä pari-kolmekin päivää, ja vikat ostokset tein lauantaina. Ja tiistaina aamulla meen sulkeen tilin. Toivottavasti kaikki on sillon ok.

En mä nyt yksittäisiä juttuja muista sunnuntaista, mutta koko päivä taas siellä meni. Käytiin dinnerillä jossain kivassa ravintolassa, ja puoleen yöhön asti oltiin ulkona.

Eilen oli herätys viiden jälkeen ja sit kuudeks kentälle. Toi Vegasin kenttä on niin outo, koska se on ihan ton Stripin vieressä. Yleensä lentokentät on vähän kauempana kaikesta. No menin check in -jonoon ja se ei liikkunut mihinkään. Mun edessä oli alle kymmenen ihmistä, ja kesti varmaan puoli tuntia. En mä vaan tiiä, että mitä ne ihmiset siellä aina sähläs, kun ite sain lippuni nopeasti päästyäni tiskille.

No hain sit Starbucksista banaanimuffinsin aamupalaks ja surffailin netissä. Grand Canyonilla ja Vegasissa noissa hotelleissa ei ollu ilmasta nettiä, niin piti aina facebookia päivittää Mäkkäristä ;) Noissa matkamuistokaupoissa oli muuten hienoja t-paitoja, mis oli teksti: "What happens in Vegas, stays on Facebook".

Oli mahtava reissu, kaikki kaupungit oli ihania! Ainoat suomalaiset (Elisaa ei lasketa, koska sen tapaaminen oli suunniteltu) näin Grand Canyonilla! Aina sitä yritti kuunnella, että kuulisko Suomea, mutta ei, oli vaan muita maita. No sit yhessä vaiheessa Grand Canyonilla otettiin kuvia, kun aloin kuuleen tuttua kieltä, ja vitsi se oli niin hassua kuulla Suomea! Juteltiin sit hetki niitten kanssa, se nuoripari oli just menny naimisiin ja siellä oli myös sen tytön vanhemmat. En muistanut kysyä, että mistä päin Suomea ne oli, mutta täällä ne meni about saman reitin kun mäkin, paitsi ne oli ollu San Diegossa jossain suomitapahtumassa.

No lento lähti Vegasista ajallaan, istuin ihan koneen perällä yhen söpön pojan vieressä, mutta se nukku vaan koko matkan, pyh. Mutta tykkään kyllä enemmän airtranista kun Continentalista, millä lensin San Franciscoon. Ne ei tarjonnut kun kerran juomista, kun airtran tarjos kaks kertaa ja samalla sai ensin pari keksiä ja toisella kertaa mini pretzelseja! :D

Atlantassa vaihdoin konetta, pari tuntia oli venailua. Ja sit nukahdin koneeseen ennen nousua ja nukuin jonkun tunnin. Molemmat lennot meni nyt paremmin kun menomatkalla, nyt tuli huono-olo vaan laskeutuessa, kun se kone kaarteli.

Kentällä mua oli vastassa hostmumin isä, ja kotona täällä oli vaan baby ja S ja hostdadin isä. Baby vaikutti kasvaneen jo niin paljon 1,5 viikossa... Ehdin olla ehkä 15min täällä, kun ovikello soi, ja Itävalta A oli siellä. Olin tosi yllättynyt, ja se vei mut mukanaan. Tytöt oli järkestäny mulle ylläri läksiäisdinnerin Cheesecake Factoryyn! <3 Meitä oli siellä varmaan 12, eli melkein kaikki aupairit alueelta. Oli tosi ihanaa nähdä vielä kaikki, koska en uskonu, et olisin nähny noin monta noista kavereista ennen lähtöä. Oli ihana dinneri ja sit mentiin vielä istuun hetkeks viereiseen baariin.

Tänään mulla oli herätys ennen seittemää,  joten kävin suihkussa ja sit hostmum olikin basementissa babyn kanssa. Juteltiin sitten vuodesta ja sanottiin heipat, ja itkuhan siinä tuli. Hostdadille en sit heippoja päässy sanoon, kun se on nyt pari päivää kuulemma melkein asunu töissä... Se ei halunnu tulla herättään mua aamuyöllä, mutta eipä voi nyt mitään.

Tänään pitää vielä käydä naapuria moikkaan, viimeistellä pakkaus, käydä sulkeen pankkitili ja sit hengailla A:n kanssa. Ja se sit myös ajaa mut lentokentälle.

xoxo

PS. En nyt muista, että linkitinkö jo tän biisin, mutta tää sopii näihin fiiliksiin! <3






20.8.2011

Grand Canyon

Eilen herättiin viiden jälkeen, koska piti lähteä puoli kuus, mutta se nyt ei oo ylläri, että miehiä pitää aina odottaa, niin oltiin tunti aikataulusta myöhässä. Eli jätettiin sit Enkelten kaupunki taaksemme ja alotettiin roadtrip kohti Grand Canyonia. Mä en vielä tänäänkään voinu hyvin, joten nukuin aika paljon tosta ajomatkasta.

Me pysähdyttiin sit Laughlinissa, Nevadassa vähän käveleen kasinolla ja Colorado joen vierellä. Siellä oli törkeen kuuma, varmaan sellasta +40 astetta, aurinko paisto niin kuumana. Tyylikkäästi syötiin taas mäkkärissä, mutta se oli nopein paikka kasinon kyljessä. No matka taas jatku ja kerran taidettiin pitää vessatauko, mut muuten ajettiin Williamsiin, Arizonaan. Se on siis tän kuuluisan Route 66 vieressä, joten nyt on toikin tie tsekattu! Yhteensä matkaan meni about kaheksan tuntia. Ja Nevadassa motarilla saa ajaa 75 normaalin 65 sijaan!

Tsekattiin ittemme hotelliin sisään, mikä kyllä näyttää ihan motellilta. :D Ei mut on se tosi kiva sisältä ja se on arvoteltu ton kaupungin parhaimmaks hotelliks.

Käveltiin sit vähän siinä Williamsissa, kunnes ajettiin 40min matka Grand Canyonille. Tosin mä taas nukuin ison osan matkasta... Että on kyllä ihme kipeä fiilis, sen näkee nukkumisistakin. Mutta nyt täytyy pari päivää nauttia näistä maisemista täällä!

No mitäs sitä nyt vois sanoa Grand Canyonista? Aika henkeäsalpaavat maisemat! Tosi kaunista ja taas ei se kauneus näy kuvista (ps. äiti oon laitellu facebookiin jotain iPodilla otettuja kuvia täältä lännestä, tsekkaa sieltä!). Käveltiin siellä ympäriinsä ja sit alko vähän tihuttaan, mut se meni ohi. Pari tuntia siellä viihdyttiin ja sit auringon laskiessa lähettiin ajaan hotellille. Tosin alkumatkasta pysähdyttiin, kun oli kasa autoja pysähdyksissä, ja siellähän oli kasa peuroja tien vieressä lounastamassa. Mekin noustiin autosta ulos ottaan kuvia, kuten muutkin teki. Pari ihan ok kuvaa sain, mut piru oli taas tilanne, kun olis toivonu vanhan kameran olevan mukana, se ottaa parempia kuvia hieman hämärässä, mutta vielä ilman salamaa.

Tänään herättiin viistoista yli neljä... Ei oo ihan mulle noin aikaset herätykset, mut silti mä olin ekana valmiina ja jouduin opttaan R:aa. Taas 45min matka ajettiin Grand Canyonille kattoon auringonnousu! Se oli kyllä hieno, mut nyt on aika sanoa heipat Grand Canyonille ja ottaa suunnaks Hoover Dam ja sit Las Vegas! :)

xoxo

18.8.2011

Catalina Island and whales

Tänään herättiin seiskalta ja ennen kasia löytyykin ajaan kohti Dana Pointia, mikä sijaitsee Orange Countyssa. Joku tunti sinne meni ajaa, ja sit auto parkkiin ja ootteleen venettä. Se oli kaks kerroksinen vene, sinne mahtu varmaan 100 ihmistä, ja mentiin sillä siis Catalina Islandille. Matka kesti reilu tunnin, ja matkalla nähtiin valas!!! Se oli törkeen iso, ihan kun jostain kauhuleffasta joku monsteri. Vitsi ei mulla ollu hajuakaan, et ne voi olla noin isoja! Oon nyt ihan fiiliksissä tästä! Sain tosi huonon kuvan, vähän sen selkää näkyy, mutta ei oo helpointa yrittää arpoa, että missä kohassa se nousee taas pintaan ja saada vielä kuvakin otettua.

Toi saari oli tosi nätti ja me mentiin ekaks snorklaileen. Se ei kyllä sovi mulle, en pysty ymmärtään, että saan henkeä suun kautta, ja pientä panikointia oli ilmassa. Kyllä mä sit vähän snorklailin ja kattelin kaloja! Mutta se vesi oli jäätävää!

Sit loppupäivä maattiinkin rannalla, ja ennen kuutta lähti vene takas Dana Pointiin. Taas nähtiin valaita, mut ne oli kaukana, näky vaan kun ne suihkutteli vettä ilmaan.

Takastulo automatkalla hetken mietin snorklausta ja sain paniikin kehitettyä itelleni, etten muka saa henkeä kunnolla... Mä vihaan niin tätä et miten osaan saada itteni panikoitteen tollasia asioita vaan ajattelemalla, ja sit en saa rauhotuttua millään. Nyt vieläkin pari tuntia myöhemmin tarkkailen hengitystäni ja en saa itteeni uskomaan, että hengitys luistaa... Snorklaus ei siis tosiaan sovi mulle.. Mulla on kyllä nyt myös ihan tajuton koti-ikävä, että kaikki tollanen stressaa. Toivottavasti tää nyt menee ohi yön aikana ja nukun hyvät yöunet! Huomenna lähdetään aikasin ajamaan kohti Grand Canyonia! Matkalla pysähdytään jossain kaupungissa, eli reilu 8h autossa istumista edessä.

xoxo

Los Angeles, Hollywood, Beverly Hills, OC

Aika vaan juoksee ja kun oot koko päivän menny ympäri ja ämpäri, ei sitä millään jaksais postailla, mutta pakko se on nyt ryhdistäytyä, muuten en enää muista, että mitä kaikkea on tapahtunutkaan.

Eli sunnuntaina lensin San Franciscosta Losiin Virgin americalla, mikä oli tosi jees kone. Se oli kolme ja kolme penkkiä, ja jokaisella omat telkkariruudut. Tuli sit tuijoteltua Disney Channelia reilu tunnin matka. LAXin kentällä mun nettikaveri R oli jo oottamassa, ja ajeltiin sen kotiin. Se halus heti esitellä In-N-Out burgeriravintolan, ja ootin sitä tosi paljon, koska kaikki on kehunu sitä. No se oli aika pettymys, koska siellä burgerin välissä löi jotain ihan kamalaa kastiketta tai mitä lie. No ruokailun jälkeen mentiin vielä myöhäisleffaan kattoon Potteri, vaikka olinkin sen jo nähny, mut R ei ollu. Olin jo leffan alussa yheltätoista tosi väsyny, joten en yllättynyt, et nukahdin kesken leffan hetkeks :D No nukkuun taidettiin sit päästä siinä puoli kahen maissa.

Seuraavana aamuna oli levyt 5am herätys, koska haluttiin mennä kattoon auringonnousu. Ajettiin yhelle vuorelle, missä oli Griffith Obserstory, eli näköala paikka. No Losissa kun on aina sumusta, niin ei tullu nähtyä auringonnousua. Sieltä sit jatkettiin matkaa Universal Studioille. Itehän oon ollu Unibersalilla jo Orlandossa, että sinänsä oli tuttu paikka. Ekana mentiin Studio Tourille, mikä oli mun suurin odotuksen kohde tuolla. Oltiin puistossa heti sen auetessa, niin päästiin heti toiseen kyytiin. Toi kierros oli siisti, nähtiin noita lavasteita, King Kong 4D jne, mutta eniten mun odottamalle jutulle ei päästy, eli Wisteria Lanelle, koska Täykkärit oli kuvaamassa siellä. No tehtiin toi kierros myöhemmin uudelleen, ja sillon ne ei enää ollu siellä, joten päästiin näkeen Wisteria Lane :) Ja tokalla kertaa istuttiin käyrryn toisella laidalla, niin tuli nähtyä molemmat puolet.

Muuten oli aika lailla samat laitteet, mitkä olin jo testannut Orlandossa. Kyllä me silti tuolla viihdyttiin varmaan 8h. Sieltä sit ajettiin Beverly Hillsiin ihasteleen julkkiksien taloja! Ja oon aika varma, että yks mies, joka tuli autolla vastaan oli yks näyttelijä, mutta en saa sen nimeä nyt päähän ollenkaan. Ja R bongas jonkun mulle täysin tuntemattoman. Ajettiin sit myös Sunset Boulevardi läpi ja sit vähän ajeleen kans downtowniin.

Eilen herättiin taas pirun aikasin ennen viittä, ja ajettiin Orange Countyyn eli OC:hen Newport beachille, missä ne OC:ssakin (tv sarja) hengaili. Taas jäi auringonnousu näkemättä sumun takia ja aamusin on tosi kylmää, mutta me käveltiin siellä beachilla ja ympäriinsä kaduilla, kunnes vaihdettiin beachia ja ajettiin freeway 1:stä, eli rantaa myöten Laguna Beachille. Siellä otettiin vaan aurinkoa, koska oli se vesi oli jäätävää! Totuin niin tohon Atlantin lämpöön, että toi on jääkylmää siihen verrattuna.

Laguna beachilta sit ajettiin Santa Monicaan, parkkeerattiin auto ja otettiin meijän pyörät. Ekaks pyöräiltiin Pierille, missä pyörittiin jonkun aika, ja sit pyöräiltiin Venice Beachille. Sinne ei kestä pyöräillä tota rantatietä kun ehkä 10-15min! Ja sinne pyöräillessä oon aika varma, että tuli nähtyä julkkis. Sillä oli tosiaan iso lierihattu ja aurinkolasit, mutta se puhu puhelimeen ja sen ääni kuulosti aika tutulta, mutta en siitäkään nyt varma oo.

Pyöräilyn jälkeen mentiin tonne shoppailukadulle ja siellä kuvattiin yhtä sarjaa, mitä en kyllä ollu ikinä kuullukaan, eli Private Practise. En nyt ihan varma oo, että kuka se nainen ja mies oli, mutta aika isoja staroja ne oli. Täytyy tsekata, nyt ei jaksa.

Tänään nukuttiin pitkään eli johonkin puoli ysiin asti. Ensiks mentiin kattoon Hollywood sign, ensin kauemmalla rinteelle ja sit sellasta pikkutietä vaikka kuinka pitkälle ylös. Ja siellä just asu paljon julkkiksia, pari taas saatto olla jotain, ketä nähtiin, mut ei niin suuria staroja, et oltais tunnistettu. No tosiaan sinne kyltin lähelle ei pääse, et aika kaukana on lähin paikka minne pääsee, me oltiin siellä kulmilla. Otettiin kuvia ja kun oltiin sitä tarpeeks ihailtu, ajettiin downtowniin ja otettiin metro. Mentiin kattoon Disney Consert Hall tsekkaan(Esa-Pekka Salonen on ollu siellä joku kapellimestari tai mikä lie) ja sit Walk of Famelle. Otettiin tähdistä kuvia ja käveltiin siellä, vierailtiin turistikaupoissa ja nautittiin LAsta! Jossain välissä metroiltiin myös Angels Flightille, mikä on siis maailman lyhin rautatie. Se on ehkä 50m pitunen rata, mikä menee ylös ja alas ees taas. Mentiin sillä ylös ja hintaa oli huimat 25 senttiä! :D

Sit takas Hollywood Boulevardille, ja illalla ajettiin Rodeo Driven kautta R:n talolle. Ja nytkin väsyttää törkeesti, kello on puoli kakstoista. Huomenna on aikanen herätys, eli nyt nukkumaan! Toivottavasti en unohtanut mitään kauheen olellista näistä päivistä.

14.8.2011

Bye beautiful San Francisco!

Nyt on hyvää aikaa päivittää, koska istuskelen San Franciscon lentokentällä. Mutta palataanpa ensin eiliseen. Elisalla menikin vähän pidempään eilen, et ehdin kävellä korttelin päähän kauppaan ostaan karkkia ja suihkuun, ja hengaileen hostellilla. No sit Elisa tuli autollaan hakeen mut kolmen kaverinsa kanssa ja ajettiin kaupan kautta (josta ostin lisää karkkia...) yhteen puistoon meren äärelle Golden Gate Bridgen viereen. Siellä oli aika kasa aupaireja ja myös ei-aupaireja. Otetttiin vähän lisää kuvia Golden Gate Bridgesta (nyt ei ollu enää sumusta) ja vaan hengailtiin. Juttelin yhen jenkin kanssa aika kauan, se oli hirveen kiinnostunu Suomesta, koska se on ite asunu nuorempana vuoden Saksassa ja käyny siis muuallakin Euroopassa, ja nyt sen vanhemmat asuu para-aikaa Saksassa. No siinä se ilta meni, oli hauskaa, mutta jäätävän kylmä! Kiitos äiti että opastit tyttöäs, ilman äitiä mulla ei olis ollu ees farkkuja mukana! Mutta silti mä jäädyin, koska olin ballerinoilla, t-laidalla ja ohuella villatakilla. No mä tulin Californiaan! En siis voinu uskoa, että San Francisco on kylmä!

Illalla Elisa heitti mut takas hostellille yheksän maissa, ja olin niin väsyny, et painuin melkein suoraa nukkuun. Eiku kävin mä ostaan mini sipsipussin iltapalaks, ettei nyt liian terveelliseks kävis tää ruokavalio. Huoneessa sit törmäsin yhteen tyttöön, joka oli aupair Ruotsista. Se asuu Washington DC:ssa, kymmenen korttelin päässä valkoisesta talosta, mutta se valitti kans, et DC on tylsä! Sillä on helppoa, kun sillä on vaan yks lapsi, 9kk vauva, mut sillä ei oo autoa, joten sen on tosi vaikea mennä DC:n ulkopuolelle. Meijän juttelujen välissä siinä huoneessa pyörähti nopeasti myös saksalainen tyttö.

Puoli yheltätoista taisin päästä nukkuun ja sammahdin melkein heti. Aamulla sit heräsin seittemän maissa kun toi ruotsalainen laitto itteensä kuntoon. En sit saanu enää unta vaan laitoin itteni kuntoon ja menin aamupalalle sen kanssa. Ja sit lähdettiin yhessä Fisherman's Wharfille. Tai yritettiin, ooteltiin bussia, mut kolme ensimmäistä oli täynnä, ettei ne ottanu meitä kyytiin, niin en halunnu enää ootella, koska olin vaihteeks jäässä. Toi ruotsalainen jäi oottaan bussia, koska se oli menossa pidemmälle, mutta mä lähdin käveleen Chinatownin läpi Pier 39:lle. Siellä kävelin ympäriinsä ja ihastelin merileijonia, jotka uiskenteli ja osa loikoili laiturilla. Eilen taisin jo nähdä yhden uivan, mutta en tienny, että mikä se oli. Toi ruotsalainen kerto mulle noista, niin tiesin mennä kattoon.

Sit kävelin Fisherman's Warfilla, poikkesin suklaakauppaan ja I love SF kauppoihin. Tuolla kiertelyn jälkeen menin cabel car pysäkille ja matkustin $6 lipulla Union Squaren nurkille, eli nyt on tullu kans cabel carissa roikuttua.

Kävelin sit Burger Kingiin syömään, otin hampparin ja ranskikset mukaan, mut en kattonu sitä pussia, ja ne unohti mun ranskikset. Olin kuitenkin jo jonkin matkan päässä, niin en sit menny takas. En sit löytäny sopivaa bussia, joten kävelin Alamo Squarelle ottaan kuvia Painted Ladies taloista. Kuvailun jälkeen poikkesin Forever 21:een, missä jo yks mies sano jotain, mutta en vastannu. No se tuli sit mun perässä ulos ja kysy, että oonko italialainen. Se sano, että haluais harjotuttaa italiaansa (se näytti ihan Italiailaiselta), mutta silti kysy mua vielä johonkin konserttiin. Sori, lento lähtee ihan just, ei pysty. Mutta muutenkin tuolla tuli ihan sikana huutelua perään, Amerikassa ei vaan osata käsittää blondiutta, se on kun joku nähtävyys. Mutta se on kyl hauska huomata, että suurin osa vastaan kävelevistä blondeista oli ruotsalaisia/norjalaisia/tanskalaisia.

No menin sit hostellille rentoutuun, kun olin ihan väsyny. Tunnin verran taisin siellä hengailla, kunnes lähdin käveleen bart asemalle, ja se bart tuli nopeasti ja oltiin nopeasti lentokentällä. Matkalla sai vielä ihastella San Franciscon maisemia, näytti ihanalta! Perjantaina kun tulin niin myöhään, niin ei nähny mitään, onneks nyt oli päiväsaika!

Nyt oon sit ollu kentällä jo reilu pari tuntia, ja melkein pari tuntia vielä odottelua edessä, olin pikkasen ajoissa. Kävin syömässä kalliin ja pahan burgerin, ja nyt sit datailua. Onneks on iPod, ilman tätä olisin niin hukassa! Tällä on kyl hidasta kirjoittaa postausta, ja pikkasen meni hermo, kun olin jo kirjottanu tän kertaalleen ja yritin julkasta, niin netti olikin katkennu jo alkuvaiheessa..

Mutta nyt on aika sanoa hyvästit San Franciscolle, ihana kaupunki! Tänne haluan palata, mutta siltikin New York on vielä mun listaykkönen! San Francisco on heti kakkosena, katotaan onko sama järjestys vielä Losin ja Vegasin jälkeen. Seuraava päivitys tuleekin sitten Enkelten Kaupungista!

xoxo




13.8.2011

Terveiset San Franciscosta!

Eli täällä ollaan! Eilen hostdad tuli vähän myöhässä ja piti vielä bensaa hakea matkalla, mutta silti kerkesin hyvin! Dayton yritti taas parhaansa saada myöhästyyn, kun noi motarin ikuiset liikennetyöt tukkeutti kaikki kolme kaistaa, että välillä ei liikuttu minnekään. Olin mä sit kuitenkin joku tuntia ennen kentällä, ja oli sit hyvin aikaa.

Kone lähti ajallaan, se oli taas tollanen pikkunen purkki, eli kaks käytävä yks. Mä oon tykänny lentämisestä, mutta nyt tuli huono-olo siellä koneessa, joten ei ollu kivaa. No sain nukuttua jonkin verran tosta reilu parin tunnin lennosta, ja sit laskeuduttiin Houstoniin, Teksasiin. Otin sielä sit ilmajunan toiseen terminaaliin, ja sit vähän ruokaa Wendy'siltä. Niillä ei ollu pieniä juustohamppareita, vaan isoja, ja ei sit enää tehnykään ruokaa mieli, niin jouduin pakottaan itteni syömään sen. Ranskikset ostin turhaan kun en niitä sit syöny.

Reilu tunti tossa oli vaihtoaikaa, et sit päästiin koneeseen, mikä oli jo kivemman kokoinen, kolme käytävä kaks. Ite olin ikkunapaikalla ja mun vieressä oli yks mies, jonka kanssa juteltiin aika paljon. Sen toisella puolella oli joku ihme mies, se vaan naureskeli koko ajan omille jutuilleen, eikä sitä ymmärtäny. Sain huonon oloni takas, joten kun telkkarista näytettiin Arthur, kattelin aluks, mut sit aloin nukkuun. Aika nopeasti toi reilu neljän tunnin lento meni, ja laskeuduttiin kylmään San Franciscoon yhentoista maissa.

Kentällä sit etin taas airtanin, mikä vei bart -asemalle (metron tapainen), ja osasin jopa ostaa lipun, mikä oli aika kallis ($8,10). Matka downtowniin kesti puolisen tuntia, ja siinä vaiheessa kello oli jo kakstoista. Sit vielä kävelin ton mailin matkan hostellille, osasin jopa lukea karttaa oikein ja löysin paikan!

Tsekkasin itteni sisään ja menin herättään mun huonekaverit. No yks tais herätä neljästä, et aika hiljaa. Kävin sit aika suoraa nukkumaan, ja yks tyttö tuli sinne vielä mun jälkeenkin.

Tänään mulla oli herätys seittemältä, ja suurin osa niistä tytöistä nukku vieläkin, et yritin olla hiljaa. Kävin hostellin aamupalalla, ja sit kaheksan jälkeen menin naapurihostelliin vuokraan pyörän. $20 oli päivävuokra, ja lähdin sit polkemaan jonnekin päin. Laitoin päälle farkkuleggarit, t-paidan, villatakin ja kaulahuivin, mut alussa oli siltikin kylmä! No ei siinä ollu kylmä enää kovin kauaa, koska nää mäet täällä on järkyttäviä! Poljin tonne rantaan ja sitä myöten kailkien Pierien ohi, kävin kysymässä lippuja Alcatraz vankilaan, mutta ne on loppuunmyyty 22.8 asti... Joka aamu ne myy 200 lippua, mutta porukka menee sinne odottaan jo viiden aikaa, kun se aukee kaheksalta. Että jos haluaa lippuja, pitäis mennä ennen kuutta. En siis taida mennä sinne sit ollenkaan...

Jatkoin sit matkaani Fishermans Warfin läpi ja kiipesin Coit Towerin juurelle. Raahasin pyörää sitä mäkeä ylös ja luulin saavani vähintään sydänkohtauksen, oli niin rankkaa. Vuoden kuntoilut suoritettu. No oli sieltä sit kiva laskea takaisin mäkeä alas, mutta se meni tosi nopeasti, ja sit oli vielä kamalampi ylämäki Lombard Streerille, missä on tää mutkasin tie! Siellä sit otin kuvia ja sit pääsi alamäkeä rullaileen.

Sieltä jatkoin Golden Gate Bridgea kohti, piti ostaa matkalla lisää vettä. Sinne meno oli aika tasasta, mut ajoin hiekkatietä, ja matka oli aika pitkä. Lopulta kuitenkin pääsin sinne, menin käveleen sinne sillalle ja otin kuvia. Kuvat ei kyllä oo parhaimpia, koska siellä oli kauhea sumu! Tarpeeks siellä pyörittyäni pyöräilin takas hostellille, tosin piti poiketa ensin mäkkärissä! Hostellille päästyäni kävin palauttaan pyörän, 5h pyöräilyä oli tarpeeks, ja nyt ootan, et Suomi E soittais, se on tulossa San Franciscoon, niin ei tarvi yksin pyöriä koko aikaa! E asuu täällä lähellä, et se tuntee paikkojakin!

xoxo