Terveiset San Franciscosta!

Eli täällä ollaan! Eilen hostdad tuli vähän myöhässä ja piti vielä bensaa hakea matkalla, mutta silti kerkesin hyvin! Dayton yritti taas parhaansa saada myöhästyyn, kun noi motarin ikuiset liikennetyöt tukkeutti kaikki kolme kaistaa, että välillä ei liikuttu minnekään. Olin mä sit kuitenkin joku tuntia ennen kentällä, ja oli sit hyvin aikaa.

Kone lähti ajallaan, se oli taas tollanen pikkunen purkki, eli kaks käytävä yks. Mä oon tykänny lentämisestä, mutta nyt tuli huono-olo siellä koneessa, joten ei ollu kivaa. No sain nukuttua jonkin verran tosta reilu parin tunnin lennosta, ja sit laskeuduttiin Houstoniin, Teksasiin. Otin sielä sit ilmajunan toiseen terminaaliin, ja sit vähän ruokaa Wendy'siltä. Niillä ei ollu pieniä juustohamppareita, vaan isoja, ja ei sit enää tehnykään ruokaa mieli, niin jouduin pakottaan itteni syömään sen. Ranskikset ostin turhaan kun en niitä sit syöny.

Reilu tunti tossa oli vaihtoaikaa, et sit päästiin koneeseen, mikä oli jo kivemman kokoinen, kolme käytävä kaks. Ite olin ikkunapaikalla ja mun vieressä oli yks mies, jonka kanssa juteltiin aika paljon. Sen toisella puolella oli joku ihme mies, se vaan naureskeli koko ajan omille jutuilleen, eikä sitä ymmärtäny. Sain huonon oloni takas, joten kun telkkarista näytettiin Arthur, kattelin aluks, mut sit aloin nukkuun. Aika nopeasti toi reilu neljän tunnin lento meni, ja laskeuduttiin kylmään San Franciscoon yhentoista maissa.

Kentällä sit etin taas airtanin, mikä vei bart -asemalle (metron tapainen), ja osasin jopa ostaa lipun, mikä oli aika kallis ($8,10). Matka downtowniin kesti puolisen tuntia, ja siinä vaiheessa kello oli jo kakstoista. Sit vielä kävelin ton mailin matkan hostellille, osasin jopa lukea karttaa oikein ja löysin paikan!

Tsekkasin itteni sisään ja menin herättään mun huonekaverit. No yks tais herätä neljästä, et aika hiljaa. Kävin sit aika suoraa nukkumaan, ja yks tyttö tuli sinne vielä mun jälkeenkin.

Tänään mulla oli herätys seittemältä, ja suurin osa niistä tytöistä nukku vieläkin, et yritin olla hiljaa. Kävin hostellin aamupalalla, ja sit kaheksan jälkeen menin naapurihostelliin vuokraan pyörän. $20 oli päivävuokra, ja lähdin sit polkemaan jonnekin päin. Laitoin päälle farkkuleggarit, t-paidan, villatakin ja kaulahuivin, mut alussa oli siltikin kylmä! No ei siinä ollu kylmä enää kovin kauaa, koska nää mäet täällä on järkyttäviä! Poljin tonne rantaan ja sitä myöten kailkien Pierien ohi, kävin kysymässä lippuja Alcatraz vankilaan, mutta ne on loppuunmyyty 22.8 asti... Joka aamu ne myy 200 lippua, mutta porukka menee sinne odottaan jo viiden aikaa, kun se aukee kaheksalta. Että jos haluaa lippuja, pitäis mennä ennen kuutta. En siis taida mennä sinne sit ollenkaan...

Jatkoin sit matkaani Fishermans Warfin läpi ja kiipesin Coit Towerin juurelle. Raahasin pyörää sitä mäkeä ylös ja luulin saavani vähintään sydänkohtauksen, oli niin rankkaa. Vuoden kuntoilut suoritettu. No oli sieltä sit kiva laskea takaisin mäkeä alas, mutta se meni tosi nopeasti, ja sit oli vielä kamalampi ylämäki Lombard Streerille, missä on tää mutkasin tie! Siellä sit otin kuvia ja sit pääsi alamäkeä rullaileen.

Sieltä jatkoin Golden Gate Bridgea kohti, piti ostaa matkalla lisää vettä. Sinne meno oli aika tasasta, mut ajoin hiekkatietä, ja matka oli aika pitkä. Lopulta kuitenkin pääsin sinne, menin käveleen sinne sillalle ja otin kuvia. Kuvat ei kyllä oo parhaimpia, koska siellä oli kauhea sumu! Tarpeeks siellä pyörittyäni pyöräilin takas hostellille, tosin piti poiketa ensin mäkkärissä! Hostellille päästyäni kävin palauttaan pyörän, 5h pyöräilyä oli tarpeeks, ja nyt ootan, et Suomi E soittais, se on tulossa San Franciscoon, niin ei tarvi yksin pyöriä koko aikaa! E asuu täällä lähellä, et se tuntee paikkojakin!

xoxo