All about Steve

Eilen illalla menin kolumbia A:n kanssa tonne yhteen Five River Metro Parkiin kaveleen, ja mentiin seitteman jalkeen, ja sillonkin oli viela +35! Ei ainakaan tuu kylma, enka mina valita kuumuudesta, taa on ihanaa! :) Kavelyn jalkeen tultiin meille kattoon leffa, Cedar Rapids, missa paahenkilona on siis Ed Helms, joka on mm. Hangoverissa. Tarviiko sanoa, etta oli hyva leffa?

Tanaan saksa S ja sen hostlapset tuli playdatelle jo kymmenen aikaan, ja ne sit leikki keskenaan ylakerrassa, ja me katteltiin leffoja. S:lla oli joku ihme mahakramppi, et se ei syony mitaan koko paivana, voi raukkaa. Ensin katteltiin All about Steve, mika oli loistava komedia! Paahenkiloinahan oli mun rakkaus Bradley Cooper ja sit Sandra Bullock. Sen jalkeen katteltiin viela The Town, missa oli Ben Affleck ja Blake Lively! Tastakin leffasta tykkasin kovasti, tosin jouduttiin kattoon toi patkissa, kun valissa piti antaa lapsille lunch ja muuta kaikkea. 

S ja sen hostlapset lahti kolmen jalkeen, ja nyt noi leikkii naapureitten kanssa. Ja mulla on kamerakriisi, koska haluaisin nyt ton luumun varisen kameran, mutta siita joutuu maksaan postikuluja reilu 15 dollaria ja siina mustassa, samassa kamerassa on ilmaiset postikulut. Eli taytyy nyt sit taas ehka tyytya mustaan kameraan... 

Tanaan babysittaan illankin, eli pitka paiva. Huomenna pitais yks paikka menna tsekkaan, minne en oo viela kerenny, yhet pienet juhlat ja sunnuntaina varmaan esitteleen kolumbia A:lle Kings Island. :) Kuulostaa kivalta viikonlopulta, mitas kaikkien muitten suunnitelmissa? Koskissa kaikki taitaa olla Musareilla. No onneks siella ei oo ketaan liian hyvaa bandia, niin ei harmita, viime vuoden PMMP:n missaaminen olis harmittanu!

Conviction

Eilen pienella googlaamisella loyty halvat valokuvat Walmartista, joku 120 kuvaa tuli tilattua jo alle 12 dollaria tuli maksamaan, toivottavasti on hyvia kuvia! Ens viikolla niitten pitais saapua, etta sit paasee rakenteleen tota valokuvakirjaa :)

Olinkin siis vapaalla eilen kolmen jalkeen, joten kavin kirjastossa ja aloin kattoon Conviction -elokuvaa. Siina siis mies on istunu 12 vuotta vankilassa syyttomana, ja sen sisko yrittaa todistaa sita. Oli kylla hyva ja mielenkiintoinen leffa. Ja siina oli OC:sta Sandy Cohenin nayttelija, vaihteeks naytteli taas lakimiesta ;)


Kavin sit poimiin kolumbia A:n kyytiin puoli seitteman maissa ja mentiin Greene mallille. Tavattiin siella belarus M (miten toi maa ees taipuu?), thaimaa S ja uus tuttavuus ranska A. Se tuli joku kuukausi sitten tanne, ja on Au Pair in America, kuten A:kin. Vitsi naita jarjestoja on paljon, eilenkin meita oli Cultural Care, Au Pair in America, AuPairCare ja Go Au Pair. M on 27v. ja niilla ei oo Belaruksessa ees mitaan aupair jarjestoa, joten se haki Ukrainan kautta, ja Go Au Pair oli ainut, mika sen otti, kun se on noin vanhakin.

Kaytiin sit eilen ekaks syomassa Mexican grillilla, tais olla sama, missa kaytiin Ann Arborissa. Otin tortillan, missa oli sisalla riisia, kanaa, sour creamea, juustoa ja salaatinlehtia, mutta se kana oli taas niin tulista. Kylla se tuli syotya, tarvi vaan vetta aika paljon sen kanssa. Sit mentiin vaan istuskeleen tohon Greenen aukiolle ja siella oli joku jazz bandi soittamassa.

Tanaan oon vasailly tyohakemusta, pitais piakkoin lahetella sinne ja tanne. Ja yks paiva lainasin algebran kirjan kirjastosta, yritan vahan viritella muistia, ettei aivosolut nyt olis ihan surkastunu. Ja kun tuun kotiin, mun taytyy ehka alkaa opiskeleen siskon kanssa mita se kay nyt lukiossa ykkosvuonna, etta sais jotain informaatiota takas paahan.

Paivalla kavin hakeen P:n voimistelustaan, ja olin melkein kymmenen minuuttia myohassa, mutta eipa ollut mun vika. Naapuri siis katto babya Ja S:aa sen ajan, koska hostdad ei halua ajaa mun autollaan toihin, kun ei oo ilmastointia :D  No naapuri tuli lastensa kanssa kotiin joltain leirilta 11.55am ja P:n voimistelu loppu 12.00, ja sinne ajaa 10-15minuuttia. Mutta ei siina mitaan, siella P vaan odotteli sisalla, niin ei haitannu.

 

 

Nyt aletaan katteleen lasten kanssa Diary of a Wimpy Kid -leffaa, pitais kuulemma olla tosi hyva noitten sanojen mukaan, vaikkei ne oo ees nahny sita. Kunhan ne nyt sais syotya ruokansa, eli pienen kasan perunamuussia ja yhen lihapullan. Perunamuussin tein ite ja lihapullat on kaupasta, mutta ne ei kuulemma tykkaa lihapullista. Valehtelin sujuvasti, etta joo ei siina mitaan lihaa ole, se on vaan kasvispyoryla, kuten teijan kasvispekonit ja muut, kun P kyseli kauhuissaan, etta mita elainta tassa on :D Taidan kohta paljastaa karun totuuden niille kun ne on valmiita.

Elokuvia ja elokuvia

Maanantaina illalla menin aurinkolasishoppailemaan, ensin Pearle Visioon, mista loyty parit kivat. Jatkoin sit Targetin optikkoliikkeeseen, ja sielta loyty kans parit kivat, joista sit paadyin kalliimpiin, mutta oli silti halvemmat kun Pearle Visionissa! Hintaa niille tuli noin $195 ja viikon paasta pitais olla valmiita! Kokeilin vahan noita kameroita myos Targetissa, ja piti menna myos toiseen liikkeeseen, mutta gps:sta loppu akku ja en tienny missa se liike oli, joten tulin kotiin. Illemmalla yks kaveri vinkkas kolmannen kameran, minka nyt luultavasti tuun ostamaan, eli Panasonic Lumix DMC-FH20, ja luumun varinen! Tossa on 14,1megapixelia, mutta 8 kertainen zoomi! Ja noin $160 maksaa + tietty joku suojapussi pitaa siihen viela ostaa.

Lisukkeena tassa postauksessa on kuvia parin viikon takaisesta Boomerang Bay/Kings Island vierailusta, S kokeili sen vedenkestavaa kameraa + yks kuva paddle boatingista, missa oltiin varmaan kesakuun puolella S:n kanssa, mutta vasta sain kuvat. :D

Eilen sain postissa mun matkalaukut, ja ne ei kylla paljoa tilaa vie, kun kaikki mahtuu sisakkain! Se toka laukku sais kylla olla sen isoimman kokonen, mutta eipa voi mitaan, kaikissa paketeissa ne on tollain... Ja eilen tuli myos katteltua rutkasti leffoja, mut pitaahan nyt ottaa ilo irti naista viimeisista viikoista, kun viela pystyy nakeen ilmaseks kaikkia uusia leffoja, I <3 library! Aamulla lasten nukkuessa katoin It's kind of a funny story, mika oli ihan jees. Paivalla pakotin lapset kattoon mun kanssa Justin Bieber Nrver Say Neverin :D S lopetti kattelemisen jossain vaiheessa, mutta P katteli loppuun asti mun kanssa. Ja mun mielesta toi on tosi sopoa, etta joka keikalla yleisosta valitaan yks tytto, joka paasee lavalle ja Justin antaa sille kukkakimpun. Ja noi kaikki videopatkat sen varhaislapsuudesta oli kans sopoja!

Ilalla kavin vaan kirjastossa palauttamassa edelliset leffat ja lainaamassa uusia. Ja sit kattelin Wild Targetin, mika on brittileffa, ja siina on Rubert Grint! Se oli hauska leffa, tykkasin! Aamulla lapset heras aikasin ja katteltiin Jack Black Gulliver's Travels, mut se oli kylla aika huono. :D Et kattelin sit vaan toisella silmalla sita leffaa. Tanaan en tiia mihin asti oon toissa, mutta illalla olis tarkoitus menna tyttojen kanssa Greene mallille hengailemaan. Ja joku paiva talla viikolla olis tarkotus tavata jenkki M ja kolumbia K. K:han lahti taalta ihan yllattaen parin kuukauden jalkeen, lahti takas opiskelemaan. Mut nyt se tuli Ohioon vierailulle, ja mun tietaakseni ne meni kihloihinkin M:n kanssa. M on tassa valissa kayny jo pari kertaa kolumbiassa vierailulla, ja nyt K on kai taalla pari viikkoa.

 

 Nyt pitais jatkaa kuvien tsekkailua tohon hostperheen lahjaan. Tietaako kukaan halvempaa paikkaa teettaa kuvia kun Target? 4x6 kuvat maksaa 0,29 senttia per kuva, ja mulla on tulossa reilu sata kuvaa...

Mietteitä kotiinpaluusta

Tollon lauantaina, kun sanottiin heipat Hilton Headille, sanoin myos moimoit hostdadin vanhemmille. Siina kohtaa alko itkettaan, ja aloin miettimaan, etta ei tassa oo tosiaan kun kolme viikkoa toita ja vaan kaks viikonloppua! Sitten ma jo lahenkin West Coastille ja sit viela sanoon tanne heipat ja kotiin. En tiia kuinka vaikeeta noista moimoista tulee, mutta lohdutan itteeni, etta ens kesana olis tavoitteena tulla tanne naita moikkaan!

Nyt mulla on mielessa koko ajan, etta ihan just oon kotona jee, mutta sitten toisaalta kauhea suru lahtea taalta. Loppupeleissa elama oli niin rentoa taalla, aina iltaisin ja viikonloppuisin pystyin tekemaan mita tahansa, oli auto aina kaytossa jne. Saatto vaan soittaa kaverille, etta mennaanko syomaan dinner jonnekin ja sit vaan mentiin. Tanne tullessa en kokenu mitaan isoa kulttuurishokkia, mutta se saattaa tulla nyt kotiin mentaessa. Vaikka ma tiedan, etta oon ollu taalla vuoden verran, etta se on samalla lyhyt, mutta myos pitka aika, en osaa ymmartaa, etta Suomessa se elama on kanssa jatkunu, ja kaikki on erilailla. Mun sisko on melkein 16 ja menee lukioon, kerkee aloittaan sen pari viikkoa ennen mun kotiintuloa, tuun oleen niin kujalla kaikista jutuista, mm. tan hetken top suomimusiikista... :D En ees osaa ajatella sita, etta ei kaytakaan englantia joka paiva, ei naa hostlapsia joka paiva, Suomesta ei loydy Cheesecake Factorya, Wendy'sia jne... Tai entas se, etta kun avaan telkkarin, ei sielta loydykaan niita miljoonia leffakanavia. Tai etta kirjastosta en saa lainattua uusia leffoja. Ja etta edes leffateattereihin ei tuu uudet leffat samaa tahtia kun taalla. Entas sit, kun haluais syoda Cheetoksia? Tai juustotikkuja? Tai juoda lemonadia?

Paa on nyt niin taynna kysymyksia, ettei mitaan rajaa. Mutta eikohan taa tasta selkiydy ja kaikki menee omalla painollaan :) Odotan enemman kuin mitaan Suomeen paluuta, mutta en tykkaa sanoa hyvasteja taalla.

Tahan valiin vahan kuvia viikolta ennen South Carolinaa, kun kaytiin kattoon uusin Potteri. R.I.P. vanhat aurinkolasit!

 

 

Loppuun haluan viela jakaa teidan kanssa Roosan viimeisimman blogikirjoituksen. Roosahan on aupairina Lontoossa, ja loysin sen blogin joskus sillon, kun se meni Englantiin. Ei oo aina helppoa aupaireilla, varsinkin monessa tollasessa tilanteessa, missa menee ilman jarjestoa, niin saannot nyt on mita on.

"Is she your servant?

Jos oot tulossa/haluaisit joskus tulla au pairiks niin en suosittele tän kirjotuksen lukemista. :D

Mä en ite ottais au pairia. Välillä melkeen kauhistuttaa se, miten nää lapset on kasvatettu. Ei tarvi ite tehä yhtään mitään, au pair kuitenki tekee kaiken. Tänäänki pyysin nuorempaa poikaa (7v) tuomaan sen murokulhon ite tiskipöydälle, ei suostunu (matkaahan on se kolme metriä.) Lopulta ite hain sen sitte parin tunnin päästä vihasena ja tunsin itteni niin palvelijaks. Myöhemmin kysyin siltä, että kukas kantaa sun tiskit ensviikolla ku mä oon Suomessa. Se vastas, että seuraava au pair. Kysyin, että no entäs ku kasvat isommaks ja muutat pois kotoa niin se sano että mä palkkaan sut. Mä vaan katoin sitä hetken ja kysyin, että luuletko että mä tulisin. Mä haluaisin nähä miten nää lapset pärjää tulevaisuudessa, kun hommat pitääkin tehä ite.

Tässä työssä saa niellä ylpeyttään kokoajan. Sä asut sun työpaikalla, perheen vanhemmat eli sun työnantajat on suurimman osan ajasta paikalla. Vaikka sä oisit vapaalla, sä oot kuitenki töissä. Eniten ärsyttää se, että mä en huolehdi vaan lapsista, mä huolehdin myös aikuisista. Kantelen aamulla olohuoneesta niitten edellisen illan viinilaseja tiskiin, teen niille eväitä ja pesen niiden pyykkejä. Välillä perheen isän alusvaatteita viikatessa mietin, että mitä ihmettä mä täällä oikeesti teen. Mä teen kaiken mitä pyydetään, mä en voi vastata kieltävästi. Oli se pyyntö mikä tahansa. Muutamana esimerkkinä perheen äiti huutaa, että Roosa mä jätän tän vessapaperirullan tähän vessan ovelle ni käytkö laittamassa sen tonne telineeseen. Olisko se ollu niin iso homma avata se vessan ovi ja laittaa se rulla siihen telineeseen? Siihen ois menny sama aika kun mulle huutamiseen. Tai aamulla, kun oon siivonnu poikien huoneet, oon tulossa alas. Perheen äiti kysyy, että Roosa jos meet alas ni voitko viiä tän roskapussin mukanas. Mä vastaan tottakai ja otan roskapussin käteen ja kävelen alas. Se äiti kävelee askelman mun perässä tyhjin käsin. Eikö ois oikeesti ite voinu kantaa? Tai se, että alussa sovittiin että ruokaostokset ei oo mun homma. Miten käy, jos maito tai juusto onkin lopussa? Roosa, voitko huomenna päivällä käyä ostamassa kaupasta, mä jätän rahat tähän pöydälle. Huominen päivähän on mulla vapaata, entä jos olikin jotain suunnitelmia? Ei auta kun lähtee kauppaan. Alussa tätä ei ollu niin paljoo, nykyään joka viikko mun pitää käyä ostamassa millon perunoita, millon hedelmiä tai kinkkua,

Viimeviikolla kun oltiin tenniksen jälkeen puistossa, nuorempi poika heitti tyhjän mehupullon maahan mun eteen ja sano, että laita se roskiin. Mä mietin hetken jaksanko alkaa tappelee, että laita ite vai nostanko sen maasta ja laitan vieressä olevaan roskikseen. Helpoin tapa on vaan nostaa se ja laittaa sinne roskiin, tappelulla ei pääse mihinkään. Kun olin laittanu sen pullon roskiin, kuulin miten sen pojan yks kaveri kysy, että "is she your servant?". Poika ei vastannu mitenkää, mutta hymyili vaan omahyväsesti. Voi että mua ärsytti.

Niinku mä sanoin, ni tappeleminen on turhaa. Aina helpoin ja nopein tapa on vaan tehä ite, vaikka kuinka ärsyttäis. Muuten saan kuulla että oon au pair ja tää on mun työtä, tai että mä oon itsekäs enkä ikinä tee mitään ja mun pitäis lähtee takas Suomeen. Tää on tottakai perhekohtasta, eikä kaikilla oo samanlaista. Ja mä tiesin jo tänne tullessa, että mun perheen äiti on aika vaativa. En siltikään ihan tienny mihin pääni pistin. Viimeset pari viikkoa oon jaksanu sen avulla, että tiiän että perjantaina tää loppuu. Mä meen takas kotiin, eikä mun tarvi palvella näitä enää koskaan. Vaikka aina painotetaan, että sä et oo palvelija, niin kyllä mä silti oon.

Nuoremman pojan käytöksen mä toisaalta vielä ymmärrän, se on vielä niin nuori kuitenkin. Ei se tajuu. Mutta tän perheen tyttö, kohta 15v, kun sekään ei tee mitään. Mä petaan sen sängyn joka aamu, siivoon sen huoneen, tuon sen pyykit alas, pesen ne ja viikkaan ne takas sen kaappeihin. Se jättää kaiken just siihen missä se sillä hetkellä on, astiat olohuoneeseeen, pyyhkeet keskelle käytävän lattiaa, laukun se tyhjentää eteisen lattialle. Mä irrotin just yks päivä julisteet sen seinältä kun se ei enää tykänny niistä. Ja tunnin kiskoin niitä sinitarroja irti.

Oon tähän asti ollu aika hiljaa tästä työstä, mutta kun se tosiaan on suurin osa tästä mun elämästä täällä. Tää ei oo vaan shoppailua, kiertelyä ja kavereiden kanssa hengailua. Suurimman osan ajasta teen oikeesti työtä, joka on henkisesti tosi raskasta. Kuitenkin, kun mä tuun Suomeen ni viikonloput on se, mitä mä muistan tästä ajasta. Ne on se tärkein, minkä avulla on jaksanu ja minkä takia todellakin kannatti tulla. Se vaan välillä ottaa päähän, ku jotkut luulee, että mä välillä katon vähän lapsien perään ja lopun ajasta istun koneella ja shoppailen. Se on niin kaukana totuudesta kun vaan voi olla.

Kuitenkin, niinku oon aiemminkin sanonu niin en oo hetkeekään katunu että oon tullu. Tää on niin opettavaista ja mä oon kasvanu henkisesti ja kokenu niin paljon. Ennen kaikkea, oon oppinu arvostamaan sitä työtä, mitä äiti tekee kotona. Täällä mä oon se äiti. En kuitenkaan jättäis mitään pois mistään hinnasta. Elämä ei vaan aina oo ruusuilla tanssimista."

Kuvia Hilton Headista

 

Kamerashoppailua

Lauantaina lahdettiin puoli kasin maissa, ja olin kylla tosi vasyny, kun nukahdin ehka yheksan maissa Kaunotarta ja Kulkuria kattellessa autossa. Pari kertaa vaan pysahdyttiin vessaan, niin oltiin sit jo puoli seittemalta sunnuntai aamuna kotona. Menin sit viela nukkuun vahan lisaa, kymmeneen asti taisin nukkua. Sit menin harrastaan shoppailua koneelle, ja ne matkalaukut, mitka mun piti tilata, oli loppunu :( Nyt jouduin tilaan erilaiset ja makso kympin enemman, eli n. 90 dollaria. Ja sit tilasin myos ipodiini suojuksen.

Iltapaivalla kavin nappaan saksa S:n mukaan ja mentiin Boomerang Bayhin. Jotenkin ma luulin, etta Ohiossa olis aika samanlaiset lampotilat kun Suomessa, mutta ei taalta naa yli 30 asteen helteet hellita, etta taidanpa perua puheeni. :D Mentiin lazy riveriin, ja siina ollessa ne kaski kaikki pois vedesta, kun alko ukkostaan. Tai ne naki jossain salaman ja taivas oli tumma, mutta sit odotellessa ei salamoinu enaa. No me kuitenkin kaveltiin Kings Islandin puolelle ja paatettiin menna yhteen vesilaitteeseen, ja oltais oltu seuraavat, jotka olis paassy siihen, kun alko jyriseen ja salamoitteen, ja kaikki meni taas kiinni. Kaveltiin takas lokeroille, ja siina matkalla tuli kaatosade, eli oltiin totaalisen markia. Ja alkoi tulla kylmakin, kun ilma viilenty tosi nopeesti. Paatettiin sit kavella autolle, koska sade vaan jatkui, ja oli kylma.

Kotiin ajaessa moottoritiella piti ajaa hiljempaa, kun sade tuli niin kovalla voimalla, etta pyyhkijat ei ehtiny samaa tahtia pyyhkimaan ees nopeimmalla tehollaan. Ja yksissa liikennevaloissa pysahdyksissa ollessa jysahti aika lahelle, koska jalkojen alla tunsi pienen tarinan auton pohjan lapi, mutta sit se laantu.

Illemmalla menin hostmumin ja lasten mukaan sen vanhemmille, mutta niilta olikin sahkot lahteny, etta oltiin ilman sahkoa siella ja tilattiin sit pitsaa. Myohemmin tuli sahkotkin takas ja katteltiin jotain Potteria telkasta. Ja oli ensimmainen kerta, kun maistoin sukiinileipaa (onks sukiini sana?), mika oli tosi hyvaa!

Tanaan aamulla purin kassini, kun en eilen viela jaksanu, ja muutenkin jarjestelin vahan huonetta. Joskus yhentoista aikaa saksa S ilmesty tanne hostlapsiensa kanssa, en ollu kuullu sen soittoa, ja se sit tuli ihan yllatyksena, mika oli kiva. Lapset leikki omia leikkejaan ja me pelattiin ensin jotain tyhmaa taistelupelia wii:lla, koska S halus (voitin ma sen siina kerran, muut kerrat sit havisinkin...) ja sit Mario cartia, siina voitin sen aina! :D

Yhen aikaan ne lahti kotiinsa ja me syotiin lunch, ja nyt pitais noita kuvia vahan saada katteltua tolta reissulta. Tan illan suunnitelmissa on aurinkolasi ja kamerashoppailua. Kamerakilpailussa suosikkeina on Nikonin Coolpix S4100 ($139,99) ja Canonin Elph 100HS $179,99. Nikonissa on 14 megapixelia, 5x optical zoom, 720p HD video ja se on kosketusnaytto, kun taas Canonissa 12,1 megapixelia, 4x optical zoom ja 1080p HD video... Eli Nikonissa kaikki on parempaa kun Canonissa, paitsi toi videon laatu? Nikoniin nyt oon kuitenkin kallistumassa, vaikka toi edellinen kamera oli Canon ja se oli suurta rakkautta. Mutta ehkapa nyt uskallan vaihtaa merkkia. Kenellakaan kokemuksia naista kahesta kamerasta??

Norja

Halusin laittaa tanne tan, minka loysin facebookista. Eli yhden saarelta selviytyneen tarina, tata lukiessa alkoi itkettaan.


Utøyan saarella olleen "Prableen Kaurin" blogikirjoitus Norjan massamurhasta.

Oti vapauden suomentaa tän että ihmiset saa lukee tän järkyttävän tarinan. Alkuperäinen kirjoitus: http://prableen.origo.no/-/bulletin/show/672218_helvete-paa-utoeya?ref=mst


Helvetti Utøyan saarella

Heräsin. En voi nukkua enempää. Istun olohuoneessa. Tunnen surua, vihaa, onnellisuutta. Jumala, en tiedä mitä kaikkea. On liikaa tunteita. On liikaa ajatuksia. Pelkään. Reagoin pienimpiinkin ääniin. Haluan kirjoittaa nyt siitä, mitä tapahtui Utøyan saarella. Mitä silmäni näkivät, mitä tunsin, mitä tein. Sanat tulevat suoraan sydämestä, mutta haluan myös jättää anonyymiseksi monta nimeä kunnioittaakseni ystäviäni.

Meillä oli kriisikokous päärakennuksessa Oslon räjähdyksien jälkeen. Tämän jälkeen oli oma kokous Oslon ja Akershusin AUF jäsenille. Kun kokoukset olivat ohi monet, monet ihmiset oli  päärakennuksessa ja sen ympäristössä. Me lohdutimme itsellemme, että onneksi olimme turvallisesti saarelle. Kukaan ei tiennyt, että helvetti olisi puhkeamassa myös täällä.

Seisoin pääkäytävällä kun paniikki puhkesi. Kuulin laukaukset. Näin hänet ampuvan. Kaikki alkoi juosta. Ensimmäinen ajatus oli: "Mitä helvettiä? Miksi poliisi ampuu meitä?" Juoksin pikkusaliin. Ihmiset juoksivat. Huusi. Olin peloissani. Pääsin johonkin huoneeseen rakennuksen takaosaan. Meitä oli monta siellä. Me makasimme lattialla kaikki yhdessä. Kuulimme useita laukauksia. Pelättiin enemmän. Itkin. En ymmärtänyt mitään. Näin parhaan ystäväni ikkunan läpi ja mietin, pitäisikö mennä ulos  ja hakea hänet meidän luokse. En kerennyt. Näin pelon hänen silmissä. Jäimme makaamaan huoneen lattialle muutamaksi minuutiksi. Päätimme, että emme päästä enään ketään sisään huoneeseen siltä varalta jos tappaja tulisi. Kuulimme useita laukauksia ja päätettiin hypätä ulos ikkunasta. Paniikki puhkesi keskuudessamme. Kaikki huoneessa ryntäsi ikkunalle ja yritti hypätä ulos. Olin viimeinen ja ajattelin: "Olen viimeinen joka hyppää ulos ikkunasta. Nyt Minä kuolen. Olen varma, mutta se saattaa olla ihan hyvä, koska sitten tiedän, että toiset ovat turvassa." Heitin laukkuni ulos ikkunasta. Yritin kiivetä alas, mutta menetin otteeni. Tipuin kovaa maahan vasemmalle kyljelleni. Poika auttoi minua ylös. Juoksimme metsään. Katselin ympärilleni. "Onko hän täällä? Ampuuko hän minua päin? Näkeekö hän minut?" Eräs tyttö oli murtanut nilkkansa. Toinen oli loukkaantunut vakavasti. Yritin auttaa heitä hieman ennen kuin menin rannalle. Olin piilossa tiiliseinän takana. Meitä oli monta. Rukoilin, rukoilin, rukoilin. Toivon, että Jumala näki minut. Soitin äidille ja sanoni, että ei ollut varmaa että tapaisimme uudelleen, mutta tekisin kaikkeni että selviäisin. Sanoin monta kertaa, että rakastan häntä. Kuulin pelkoa äidin äänessän. Hän itki. Se sattui. Lähetin tekstiviestin isälleni, kerroin, että rakastan häntä. Lähetin tekstiviestin toiselle henkilölle josta välitän todella todella paljon. Oltiin välillä yhteyksiä. Lähetin tekstiviestin parhaalle ystävälleni. Hän ei vastannut. Kuulimme useita laukauksia. Käpertyimme yhteen. Teimme kaikkemme että pysyisimme lämpimänä. Päässä pyöri niin paljon ajatuksia. Olin niin peloissani. Isäni soitti minulle. Itkin, sanoin että rakastan häntä. Hän sanoi olevansa tulossa veljeni kanssa ottamaan minua vastaan, kun olen päässyt mantereelle, tai että he tulisivat saarelle. Oli niin paljon tunteita. Niin paljon ajatuksia. Rukoilin niin paljon kuin pystyin. Kesti jonkin aikaa. Muut soittivat vanhemmilleen mutta alkoivat vähitellen lähettää teksitviestejä siinä pelossa, että tappaja kuulisi meidät. Ajattelin siskoani joka on ulkomailla. Miten kertoisin hänelle mitä täällä tapahtuu? Päivitin Twitterissä ja Facebookissa, että olen vielä elossa ja että olen "turvassa." Kirjoitin, että odotan poliisia. Ihmiset hyppäsi veteen, he alkoivat uimaan. Jäin makaamaan. Päätin, että jos murhaaja tulee, esitän kuollutta. En aikonut juosta tai yrittää uida. En voi kuvata pelkoa ja kaikkia ajatuksia mitä tunsin.

Mies tuli. Hän sanoi: "Olen poliisi." Jäin makaamaan. Jotkut huusivat takaisin, että hänen pitää todistaa se. En muista tarkalleen mitä hän sanoi, mutta tappaja alkoi ampua. Hän latasi ja ampui lisää. Hän ampui ympärilläni olevat. Jäin makaamaan. Ajattelin: "Nyt se on ohi. Hän on täällä. Hän riistää minulta hengen. Nyt Minä kuolen." Ihmiset itkivät. Kuulin kun muita ammuttiin. Toiset hyppäsi veteen. Makasin siinä. Matkapuhelin kädessä. Makasin toisen tytön jalkojen päällä ja kaksi muuta makasivat minun jalkojeni päällä. Tekstiviestejä tuli jatkuvasti. Matkapuhelin soi useita kertoja. Jäin edelleen makaamaan. Esitin kuollutta. Makasin siellä vähintään tunnin. Oli täysin hiljaista. Käänsin varovasti päätä että voisin nähdä onko ketään elossa. Näin ruumita. Näin verta. Pelkoa. Päätin nousta ylös. Olin maannut ruumiin päällä. Kaksi ruumista oli minun päälläni. Minulla oli suojelusenkeli.

En tiennyt, tulisiko hän takaisin. En uskaltanut katsoa ketkä kaikki olivat soittanut ja lähettänyt viestejä minulle. Kiirehdin alas rannalle. Riisuin paitani. Se oli iso paita. Ajattelin, että olisi vaikea uida se päällä. Pohdin pitäisikö minun ottaa matkapuhelin mukaan vai jättää se. Laitoin sen takataskuun ja hyppäsin veteen. Näin useita muita vedessä. He olivat uineet pitkälle. Huomasin että jotkut oli kerääntynyt kumiveneen ympärille tai jotain. Oli monia jotka keräsivät ihmisiä vedestä kun he uivat mantereelle päin. Uin, uin, ja uin kohti kumivenejuttua. Minä huusin. Itkin. Tuli kylmä. Ajattelin vaan että millon hukkuisin. Uimisesta tuli raskaampaa ja raskaampaa. Rukoilin. Jatkoin. Kädet väsyivät. Päätin uida selälläni ja käyttää ainostaan jalkoja uimiseen. Upposin. Aloin uimaan taas normaalisti. Vähän aikaa ajattelin, että he jotka olivat kokoontuneet kumiveneen ympärille alkoivat liikkua pois päin. Minä huusin. Rukoilin heitä odottamaan minua. Näin varmaan näkyjä. Uin ainakin muutamia satoja metrejä ennen kuin saavuin perille. Juttelimme vähän yhdessä. Kerrottiin ketä ollaan ja mistä ollaan kotoisin. Kun veneet ohitti meidät huusimme apua, mutta he ottivat kyytiin toiset jotka uivat pidemmällä. Mies tuli veneen kanssa luoksemme. Hän heitti meille useita pelastusliivejä. Sain käsiini yhden. Sai sen puettua päälleni. Pidin kiinni pienestä kumiveneestä kunnes sama mies tuli takaisin hakemaan meidät. Kaikki pääsi kyytiin. Hän alkoi ajamaan kohti rantaa. Hetken päästä pieneen veneeseen alkoi valumaan vettä. Tein kaikkeni jotta saisin mahdollisemman paljon vettä ulos. Käytin ämpäriä. Olin lopussa. Toinen tyttö veneessä auttoi. Pääsimme maihin. Saimme huopia. Kyyneleet purkautuivat. Itkin enemmän. Joku nainen halasi minua. Se tuntui niin hyvältä. Itkin kovaan ääneen. Oli pala kurkussa. Joku mies lainasi minulle puhelintaan. Soitin isälleni, "minä elän. Selviydyin. Nyt olen turvassa. " Lopetin puhelun. Itkin lisää. Jouduimme kävelemään pienen pätkän. Täysin tuntemattomat ihmiset ottivat meidät autoihinsa ja ajoi meidät Sundvollenin hotelliin. Juoksin sisään nähdäkseni onko paras ystäväni siellä. En nähnyt häntä missään. Näin toisen kaverini. Itkin äänekkäästi. Me halasimme toisiamme pitkään. Se tuntui niin hyvältä. Kävelin ympäriinsä etsimässä ystävääni. Sydämeni hakkasi. Itkin taas lisää. Olen ilmoittautunut poliisille, kävin läpi kaikki nimilistat. En tiennyt onko paras ystäväni elossa. Kävin läpi kaikki nimilistat uudelleen. En löytänyt hänen nimeään. Olin peloissani. Sain peiton. Riisuin märät sukat. Olin puolialasti. Sain takin. Yritin kerätä itseäni. Otin yhteyttä vanhempiini uudelleen. Isäni ja veljeni olivat matkalla hakemaan minua. Join kaakaota. Istuin alas. Ajattelin. Itkin. Näin lisää ystäviä. Halasin heitä. Itkin. Sain lainata tietokonetta. Päivitin Facebookkia ja Twitteriä jälleen, että olen turvassa. Olin hotellissa useita tunteja ennen kuin perheeni tuli. Etsin tuttuja. Juttelin papin kanssa. Kerroin kaiken mitä olin nähnyt. Se oli hyvä keskustelu. Punaisen Ristin mies katsoi kaikkia haavojani ja puhdisti ne. Aika kului. Olin joidenkin ystävieni kanssa. Kaikki puhuivat samasta asiasta. Miten me selvisimme. Mitä oli tapahtunut. Kysyin useilta olisivatko he nähneet parasta ystävääni. Kukaan ei ollut nähnyt häntä. Olin peloissani. Luulin että se oli minun vikani koska emme olleet onnistuneet pysymään yhdessä. Ystäväni sai avaimen hotellihuoneeseen. Istuimme siellä, katsoin uutiset. Oli vihaa, surua, niin paljon tunteita. Isäni soitti, he olivat tulleet. Otin hissin alas. Juoksin heidän luokseen. Halasin isoveljeäni ja isääni pitkään. Itkin. Veljeni itki myös. Se oli hyvä hetki. Näin pojan joka näytt parhaalta ystävältäni. Huusin hänen nimensä. Hän kääntyi ympäri. Se oli hän. Me halasimme toisiamme pitkään. Molemmat itki, kysyimme toisiltamme miten onnistuimme. Hetken kuluttua rekisteröin itseni poliisille ja ajelimme kotiin. Jotkut muut tuli kyydillämme. Paras ystäväni tuli meille kanssani. Hänen veljensä oli tullu luoksemme parhaan ystävänsä kanssa. Moni oli kokoutunut luoksemme. He eivät halunneet mennä kotiin ennen kuin he olivat nähneet, että olin kunnossa. Juttelimme vähän. Join lasin mehua. Söin jogurtin. Puhuin lisää äitini ja perheeni kanssa. Soitin ystävälleni. Se oli hyvä puhelu. Hän sanoi: "En ollut varma saanko ikinä tätä puhelua." Kyyneleet purkautuivat. Juttelimme vähän. Menin nukkumaan. Kello oli kolme. Äiti ei antanut minun nukkua yksin, joten nukuimme yhdessä.

On joitakin tunteja siitä kun kaikki tämä tapahtui. Olen yhä shokissa. En ole vielä ihan ymmärtänyt tätä kaikkea. Olen nähnyt ystäväni kuolleena. Monet ystäväni ovat kateissa. Olen iloinen, että osaan uida. Olen iloinen, että elän. Siitä, että Jumala vartioi minua. On niin paljon tunteita, niin monia ajatuksia. Ajattelen kaikkia uhreja ja niiden läheisiä. Kaikkia joita olen menettänyt. Sitä helvettiä joka saarella oli. Kesän kaunein satu muuttui Norjan pahimmaksi painajaiseksi.

Vikat päivät beachilla

Eilen toi kuudelta herääminen teki jo tiukkaa,
mutta silti urheasti nousin ja menin rannalle. Kaikki muut nukku yli kasii, mut söin aamupalaa parvekkeella ja juttelin siskon kanssa skypessä! Ja vähän myöhemmin vielä äitin kanssa. Altaalle päästiin vasta yhentoista maissa, kaikki oli hitaita.

Nyt mun iho on alkanu kuoriutuun, joten naama ja olkapäät näyttää kamalilta. No paita päällä meni taas koko päivä. Ja aamupäivän olin tolla bikinien yläosalla ilman olkaimia, ja sit kun se ei pysyny päällä, niin kävin hakeen noi olkaimet. No sit mietin vaan tyhmänä, että miten ihmeessä ne kiinnitetään taakse, kun ei oo hakasia. Hostmumkin sitä siinä pyöritteli ympäri ja ihmetteli, kunnes aloin miettiin, että niin tosiaan mites se kiinnitetäänkään, ehkäpä solmitaan niskan taakse. Hostdad ainakin sai kunnon naurut... :D

Uitiin sit viiteen asti ja kun olin meressä uimassa, mun jalkoja alko yhtäkkiä polttelemaan kamalasti. Mut S:lla tapahtu sama yks päivä, et alko vaan jalkoihin sattuun rantavedessä kävelyn jälkeen.. No se meni sit onneks ohi.

Viideltä tultiin hotellille ja valmistauduttiin, ja seittemältä lähti vene tuolta yhestä rannasta. Siinä veneessä oli varmaan parikymmentä ihmistä, ja purjehdittiin siellä pari tuntia. Oli tosi hienoa, katteltiin auringonlasku ja parit delfiinitkin nähtiin! Sain yhestä jopa osittaisen kuvankin, joten kuvia tiedossa, kun päästään kotiin.

Illalla täällä oli kauhea ongelma, kun S sai tikun jalkaansa, ja se pelkää niin neuloja ja ei halunnut kenenkään ottavan sitä neulalla pois, mutta ei halunnu myöskään jättää sitä tikkua. Sen poisottamiseen meni varmaan lähemmäs tunti. :D

Tänään on vika päivä täällä, kävin jo pyöräilemässä rannalla. Ja löysin ihan normit aurinkolasit, niin voin sit niitä tänään käyttää ilman pelkoa hukkaamisesta. Ja rannalle oli huuhtoutunu pari meritähteäkin, joten tuli kuva napattua sellasestakin.

Mentiinkin jo yheksän maissa rannalle ja poolille, ja oltiin siellä puoli viiteen asti. Yhessä vaiheessa oltiin hostmumin ja lasten kanssa altaalla, ja yks mies kysy, että onks noi mormoneja. :D Se päätteli siitä, että kun näillä on neljä lasta, ja hostmumilla oli tollanen uimatoppi ja hame ja P:llä uimapuku. No aika hyvä päätellä vaan tollasesta.

Nyt kello on seittemän ja ollaan lähössä. Huomenna aamulla pitäis olla kotona!

xoxo enlav

Ps. Kamala mitä Norjassa on tapahtunu, ensin pommi Oslossa ja sitten vielä ammuskelu siellä saarella :(

34 päivää

Aamulla taas vaihteeks oli kuudelta herätys, mut samaan aikaan rannalle lähti myös hostvanhemmat ja hostdadin isä. En jaksanu kävellä kun ehkä 45min, kun piti tulla takaisin, oli meinaan kamala nälkä. Juttelin sit äitin kanssa skypessä jonkin aikaa ja sit kymmenen maissa poolille. Koko aamupäivä meni altaalla, ja kahentoista aikaan tuolla oli grilli, söin hyvän hampurilaisen! Ja sit kun kävin kurkkaamassa sisällä, niin oli noi lennot tullu! 34 päivää kotiinpaluuseen! :)

Iltapäivällä mentiin rannalle, ja rakentelin S:n kanssa hiekkakakkuja, ja kun menin huuhtoon ne kipot mereen, parin metrin päässä kellu meduusa. Olin vaan hiukan yli nilkkojen verran siellä, joten onneks näin sen, ja sit juoksin nopeasti vedestä pois... Pelkään nyt ihan älyttömästi uida tuolla. No nyt on joku meduusalauma täällä, et esim. eilen joku parikymmentä ihmistä tolla rannalla sai meduusan kimppuunsa...

Beachin jälkeen mentiin toiselle altaalle, missä on allasbaari. Juotiin lasten kanssa hyviä milkshakea ja mansikkamango smoothieta. Ja maistelin noitten drinkkeja, yks mangodrinkki oli niin hyvää!

Uitiin noin seittemään asti ja sit tultiin sisälle. Ja tilattiin pizzaa dinneriks, ja nyt aletaan katsoa Despicable Me! Hostvanhemmat lähti ulos syömään, kun on niitten 10 vuotis hääpäivä!

Finland be ready, I got my flights!

Iskä nyt pääset varaan vapaapäiväs, eli keskiviikkona 24.8 tää tyttö saapuu kotiin hiukan yli vuoden poissaolon jälkeen! Helsinki-Vantaalla pitäis olla 12.05! Tältä näyttää lentoaikataulu:

Tiistai 23.8

14.26 Dayton - 15.50 Washington DC
17.23 Washington DC - 7.10 (keskiviikko 24.8) Frankfurt
8.45 Frankfurt - 12.05 Helsinki

Ette arvaa kuin intona oon! Mä tuun kotiin!!! :) <3

Meduusa

Näin yöllä unta, että heräsin kaheksan jälkeen, että olin missannu herätyskellon. No kyllä mä siihen taas heräsin kuudelta, ja lähin sit käveleen rantaan. Nyt ehdin tallustella pidemmälle, ja yhessä vaiheessa näin parin ihmisen tuijottavan merelle, ja siellä oli taas delfiini. Mä näin sen kerran hyppäävän ja sit katos, vaikka odotin kameran kanssa vaikka kuinka kauan, mut se katos sit muualle. Ja siinä aamulla sit kamera hajos osittain, eli yhtäkkiä alko tekeen tota, et kun käännän kameran pystysuuntaan, ruutu tunkeutuu vähän tai melkein kokonaan, riippuen aina kerrasta. Eli nyt pystykuvaaminen on tosi hankalaa, kun usein et nää mitään, niin yritä siinä sit arpoa, että mihin suuntaan linssiä pitää osoittaa... Eli taidan joutua kamerakaupoille täältä päästyäni. Hirvee himotus olis järkkäriin, mutta mä tarvin pienen kameran järkkärin kanssa, koska järkkäriä ei halua ottaa kaikkialle. Eli nyt ekana pakko ostaa hyvä pikkukamera. Ja canonista tykkään, toi kamera on kestäny jotain neljä vuotta? Mutta saa nyt nähdä millasen haluan. Pakko kuitenkin saada uus ennen West Coastia, ettei sieltä jää kuvat ottamatta, jos kamera hajoaa lopullisesti. Kellään kameraehdotuksia? Mun nykysessä kamerassa 8.0 megapixelia ja 10x zoom, eli vähintään tollasia arvoja toivoisin.

No kaheksan maissa palasin takaisin ja ehkä kymmeneltä selvittiin altaalle. Ja taas koko päivä meni altaalla ja meressä. Ja iltapäivällä kun rakentelin T:n kanssa hiekkalinnaa, ihmettelin, että mihin hostvanhemmat oli menossa kiireellä. No hostmumia oli taas sit jelly fish eli meduusa ihan hyvällä suomella sanottuna pistänyt. Luin vähän wikipediasta, että meduusoiden lonkeroissa niillä on myrkkyharpouunoita, mitkä ne iskee uhriinsa. Se meduusa oli vaan osunu hostmumia sääreen, ja hostmum sit pelästy ja lähti uimaan poispäin, ja sit potkas suoraan siihen, että jalkapöydässä näkyy kolme viivaa, mihin se meduusa osu. Siihen pitää laittaa tota jotain ainetta, että myrkky ei etene enempää tai jotain sellasta. Ja nyt kuulin, että esim. Pacific Oceanissa on meduusoja, mitkä tappaa ihmisiä! Ja ne on tosi pieniä, mutta ne tappaa parissa minuutissa. Eli enhän mä uskaltaudu Californiassa uimaan :D

Mitäs muuta tänään tapahtu. Tossa pihassa on lampi, missä elää joku 4-6 kilpikonnaa, ja se yks anto meijän jopa silittää itteään! Tosin aamulla kun yritin ottaa kuvia, ne piiloutu veden alle, mutta myöhemmin ne kaikki otti aurinkoa kuivalla maalla, joten jouduin juokseen huoneeseen hakeen kameran. Seuraava kuvauskohde on pelikaanit ja delfiinit!

Uitiin johonkin viiteen-kuuteen asti, ja sit piti tulla tänne jäätävään huoneeseen. Noi pitää tän huoneen niin kylmänä, että kun tulee altaasta tänne jäätyy pystyyn. No tänään en onneks kai palanu mistään, mulla ja hostmumilla oli hostdadin valkoiset t-paidat päällä, ettei olkapäät/selkä ym. pala enempää.

Nyt kattellaan vaan telkkaria, ja ehkä yritän vielä jaksaa myöhemmin mennä pimeellä käveleen rantaan. Moimoi!

Se sattuu

Voivoi kun joka paikkaa koskee, ei kannata polttaa itteensä. Viime yönä nukuin huonosti, koska mikään asento ei ollut hyvä... No mullahan oli herätys jo hiukan yli kuus, ja menin puoli seittemäks rannalle kattoon auringonnousun. Oli kyllä ihanan rauhallista vaan kävellä veden rajassa ja ottaa kuvia. Tulin sit puoli kasiks takas, ja ennen yheksää mentiin jo P:n kanssa beachille ja poolille. Tänään laitoin koko ajan aurinkorasvaa, mutta olkapäät taitaa silti olla punasemmat. Huomenna täytyy varmaan pitää paita päällä koko päivän, niin kuin äitikin kirjotti sähköpostissaan. Hostmumilla on sama suunnitelma, ja muitten ei tarvikaan niin pelätä palamista, kun on jo valmiiks tummempi iho. Mut vitsi P on niin tumma nyt, sen iho on vaan imeny aurinkoa ja se on tummempi kun isänsä ja isovanhempansa, ja P nyt on vaan puoliks Intialainen.

Koko päivä taas vaan oltiin beachilla ja pooleilla, ja nää osti bukiboardin (pieni surffilaudan tapanen), ja sillä sit leikittiin. Mut iltapävällä meressä uidessa joku ötökkä hyökkäs mun kimppuun! Uidessa tunsin yhtäkkiä ihme piston mahassa, ja tietty huitasin, mutta se pieni vaalea ötökkä ei huitasulla lähteny, se oli tiukasti kiinni. Kyllä se sit lähti sormilla pois, mutta yökyök! Loppupäivän olin ihan peloissani siellä uidessa, varsinkin kun rantaan oli huuhtoutunu pari jelly fishia...

Nyt taas polttelee joka puolelta palaneet kohdat, ja suihkun ottaminen oli aika tuskaa. Toivottavasti ei olis näin kamala olo enää huomenna, ettei sattuis näin paljoa. Nyt kattellaan vähän telkkaria ja sit painun taas ajoissa nukkuun. Aion huomennakin varmaan herätä kuudelta kattoon auringonnousun, joten hyväkin mennä ajoissa nukkuun. Hyvät yöt! <3

Delfiinit

Tänään heräsin kaheksan massa ja ysiltä oli tossa altaan luona tän paikan ilmainen tervetuloaamiainen, tuli syötyä bagel, muffinsi, omena, appelsiinimehua ja sit mikskä sitä kutsutaan, rapeat reunat ja keskellä hilloa tms. ja yleensä niissä on vielä valkosta kuorrutetta? Oli oikein hyvää!

Ja sen jälkeen menikin sit melkein koko päivä rannalla ja altaalla! Ja aamusta kun oltiin aalloissa P:n ja S:n kanssa, niin yks aalto löi mua naamaan ja saman tien aurinkolasit oli poissa... Ja niitä ei sit näkynyt enää ollenkaan, aallot vei ne heti. Että sinne meni 150 euroa noin vain... Eli heti kun mennään täältä kotiin mun on pakko ostaa uudet lasit ja sinne menee taas rahaa liikaa. Mut ei voi kun itteä syyttää, en vaan tajunnu et ne aallot tulee noin hirveellä voimalla noin lähelle rantaa. :(

Ja ton päivän aikana onnistuin polttaan koko kroppani... Naama on pahin, oon ihan punainen! Mulla näkyy ihan kauheet bikinirajat :D Ja naamaan sattuu ja jalkoihin joihinkin kohtiin. Kyllä mä laitoin aurinkorasvaa päivän mittaan, mut en näköjään tarpeeksi.

Mutta yks aivan mahtava kohokohta päivässä oli ja sai mielen paremmaksi, meinaan kun oltiin uimassa P:n kanssa, noin 100m päässä delfiinit hyppeli!!! Ensimmäistä kertaa elämässäni näin delfiineja luonnossa, ja olivat vielä niin lähellä, että mä erotin ne delfiineiks ilman laseja! :) Meijän lisäks siellä oli vaan yks Brittipariskunta meijän lähettyvillä vedessä, joten oltiin ainoita, ketkä näki ne. Juteltiin sit niitten kanssa jonkun aikaa, ja ne mm. asuu 10min päässä Williamin ja Katen linnasta. Ja tää hotellihan on timesharer, eli kuka vaan voi omistaa viikon tai kaks vuodesta, ja ne on omistanut jo 12 vuotta, eli joka kesä ne lentää kaheks viikoks tänne.

Päivän aikana tuli nähtyä myös pelikaaneja, ja illalla kun mentiin kävelylle rannalle, nähtiin myös jelly fish (sanakirja sanoo hyytelö kala)! Niihin en halua vedessä törmätä, hostvanhemmat kun oli joskus Puerto Ricossa, niin sellanen puri vai miten ne ikinä hyökkääkään hostmumin mahaan, ja sillä on vieläkin arpi jäljellä. Että se tuottaa kamalaa kipua, en tiiä tosiaan miten, mutta jotenkin :D Ja hyi aamulla nähtiin rannalla pikkiriikkinen rapu! Ja hostdad löysi kuolleen horsecrabin!! Se haisi ihan kamalalle ja noi raahas sen tohon rappukäytävään, minä en siihen koske. Googlailkaa jos ette tiiä miltä näyttää. Ja pienin pelotus on vedessä hyppivät kalat. Eli ihania uintikavereita mulla, mihin ei oo Suomessa tottunut. Noita delfiineja voin ihan mielelläänkin nähdä uudestaan ja vielä lähempääkin, muita eliöitä sit ei kiitos.

Nyt nukkumaan, kello on jopa kymmenen! Koko päivä auringon alla väsyttää niin paljon, ja tietty uitukin on niin paljon. Mut toi aalloissa pyöriminen sai pään sekasin, vieläkin pyörii päässä. Toivottavasti saan silti unta, ettei pyöriminen jatku kun silmät laittaa kiinni.

Hilton Head, South Carolina

Eilen kävin heittään pienen kävelylenkin, ja voi morjes noita West Virginian mäkiä. Menomatka oli helppoa, kun vaan alamäkeä, mutta takasin tullessa ihan hikos. Menin sit jo ysin jälkeen nukkumaan, ja sit herättiin yhen maissa. Päästiin lähteen kahen maissa ja ajettiin reilu neljä tuntia North Carolinaan, mentiin moikkaan hostmumin siskoa. Siellä hengailtiin pari-kolme tuntia, kunnes yheksältä aamulla jatkettiin matkaa. Mä nukuin aina autossa melkein koko ajan, mitä nyt välillä heräili. Kahentoista maissa pysähdyttiin hakeen Wendysilta ruokaa, otin ton hyvän marjasalaatin. Ja sit yhen jälkeen saavuttiin tänne Hilton Head islandille. Vitsi mä rakastan noita palmuja ja tää on muutenkin niin nätti paikka!

Iltapäivällä mentiin mereen uimaan, siihen on matkaa ehkä 50-100m ja sielä kävi kyllä kovat aallot! Ja myös poolilla tuli oltua ja rentoiltua. Ja nyt meen nukkumaan, kello on taas vasta vartin yli yheksän, mutta väsyttää pirusti. Lapset aikoo vielä lähteä noitten mummun kanssa käveleen rannalle, mut mä en jaksa ja siellä pimeessä voi törmätä mihin lie jättiäiskilpikonniin! Luin meinaan netistä aiemmin, että täällä voi joskus tavata 200 poundia painavia jättikilpareita.

xoxo enlav

Harry Potter and the Deathly Hallows 2

Eilen Kolumbia A tuli hakeen mut puoli seittemän jälkeen ja ajettiin Greene mallille. Meitä oli seittemän tulossa, joten pöydän saantiin oli 90min jono. No mentiin sit jonottaan lippuja Harry Potteriin, ja saatiin liput 10.30pm näytökseen. Sit itävalta A ja sen sisko päättikin lähteä, niin piti mennä muuttaan pöytävaraus viidelle. Toi oli jo toinen kerta kun muutettiin lukua, kun alussa A varas kuudelle, kun unohti yhden. No kahksalta saatiin pöytä ja söin ton turvallisen burgerin. Jaksoin jopa syödä sen kokonaan ja ranskikset myös, mut sit olin niin täynnä. :D Pari otti vielä juustokakut, mutta mulle ei tosiaan enää mahtunu.

Mentiin sit puoli kymmeneltä leffsteatterille ja se jono Potterin esitykseen oli jo järkyttävä. Vihaan tota, et täällä ei oo numeroituja paikkoja leffassa... No puoli tuntia piti siinä jonossa seistä ja sit päästiin saliin, ja saatiin vielä hyvät paikat! Leffa oli hyvä, tykkäsin kovasti! Parissa kohtaa, mm. kun Ronin äiti teki loitsuja Bellatrixille ja lopussa koko sali alko taputtaan, ennen tollastakaan nähny leffassa. Ja sillä oli kans ihmisiä pukeutuneina eri hahmoiksi. Leffa loppu sit puoli yhen jälkeen ja ajeltiin kotiin.

Tänään heräilin jo kaheksan jälkeen, viimeistelin pakkaamisen ja vaan hengailin. No sit hostdad alko vielä leikkaan nurmikkoa, joten mä lähdin Kohl'silta ostaan jotakin, kun tuli taas postissa kymmenen dollarin lahjakortti. No alennuksesta löyty yks vaaleanpunainen röyhelö liivi vai mikä olikaan, ja maksettavaks mulle jäi vaan 6 dollaria. :) Kävelin sit vielä Walmartiin ostaan vähän karkkia automatkalle. Tulin sit kotiin ja melkein saman tien heitin hostdadin autokorjaamolle hakeen auton, ja sit pakattiin auto. Päästiin matkaan kahen maissa ja ajettiin toi kolmisen tuntia Charlestoniin, West Virginiaan. Nyt ollaan täällä hostdadin vanhemmilla ja jatketaan matkaa puolen yön jälkeen, 8-9h jäljellä.

Nyt yritän pysytellä pitkään hereillä, että varmasti saa sit unta autossa. Onneks P ja S menee hostdadin vanhempien kans, niin mulla on yksin takapenkki!

Ps. 11kk Amerikassa takana, uskomatonta! Ja alle 40 päivää jäljellä, että oon Suomessa! <3

Leppäkerttu

Keskiviikkona olin off 6.10pm ja poistuin samalla ovenavauksella kun hostmum tuli, kun A ja sen sisko oli jo odottamassa. Mentiin Dayton Mallille, missa tavattiin sit uus kolumbia A. Tein poikkeuksen saantoon ja ostin ensimmaisen kullan varisen kaulakorun, mut toi leppakerttukello oli vaan niin ihana. Se kylla rokotti rahapussia noin kahdeksan dollarin verran, mutta on sen arvoinen! Tosin mun pitaa aina lattaa se yoks pois paalta, koska se tikittaa ja pitaa kamalaa metelia! :D Ja se oli mun ainut ostos Dayton Mallilta, olin aika ylpea itsestani! Mentiin sit sen jalkeen Five Guysiin syomaan, ja nyt osattiin ottaa pienet juustohampparit, kun nekin on jo niin isoja. Ja tuollahan sa saat ihan ite paattaa, etta mita sinne hampurilaisen valiin laitetaan. Siella on pitkat listat kaikkia, mita sinne voi laittaa, mutta yllattaen mun hampparin valista loyty vaan salaattia, tomaattia ja majoneesia. Ai miten niin nirso? Ja nyt otettiin aina yhet normaalit ranskalaiset puoliks, ja just jaksettiin syoda ne puoliks hampurilaisten jalkeen kolumbia A:n kanssa.

Eilen tyoskentelinkin ihan vaan normi kuuteen asti, kun ei ne paassy jotain taloja kattomaan, ja illalla sit lahdettiin Outlet mallille itavalta A:n ja sen siskon kanssa. Mukaan lahti valkoinen ja musta toppi, yht. kympin ja Roxyn flipflopit kaheksalla dollarilla.

Tanaan oon pakannu ensin omat kamat, sit kattelin P:n ja S:n kanssa niitten sangylle kasan vaatteita, etta mita ne vois tarvita. Ja sit etittiin kaikkia rantaleluja ympari taloa, ja paria ei kylla loydetty, mitka ne vasta sai... Tohon kaikkeen kulu sellanen kuus tuntia + kokkasin valissa aamupalaks lettuja, kun S pyysi niita. Ja aamulla alotin katteleen My sister's Keeperia ja puhelin vahan siskon kanssa, se vaan kyselee koko ajan, etta voiko lainata tata ja tata vaatetta :D

Nyt meen jatkaan tota leffaa ja pitais kynnet hoitaa samalla rantakuntoon! Ja illalla vahan Cheesecake Factorya ja Potteria! :)

Läksiäislahjaideoita

Nyt kaipailisin ideoita laksiaislahjoiks! Mahan teen valokuvakirjan hostperheelle, mutta haluaisin viela kaikille lapsille jonkun kivan muiston saada. Eli olisko kenellakaan mitaan ideoita? Lasten juttujen ei tarvis olla samanlaisia, silla on vahan hankala keksia ehka sama juttu 17kk vauvalle, 3 ja 6 vuotiaille pojille ja 8 vuotiaalle tytolle. Naapureille olis suunnitelmissa ostaa valokuvakehys, no toki ensin pitais kuvakin saada, mulla ei oo viela yhtaan kuvaa, missa oon niitten kanssa... Ja haluan hostvanhempien vanhemmillekin jotain pienta keksia, ehka kans valokuvakehykset, jos ei muita ideoita tuu.

Tanaan vietettiin tyttojenaamu babyn ja P:n kanssa, kaytiin pyorailemassa ja pelattiin vaihteeks korttia. Noi on nyt niin intona korttipeleista, etta pelataan niita koko ajan. :D Sit S:n tultua "pakotin" ne kattoon mun kanssa Leijona Kuninkaan. No ilkea aupair kun halus sen nahda, ja P kyseli, etta voidaanko katsoa leffa, niin vaihtoehtona oli The Lion King tai ei leffaa, niin sit kattoivat. Ja sehan on tosi hyva leffa, ja nyt kukaan ei voi enaa nauraa mulle, etten oo nahny tollasta klassikkoa.

Moyhemmin pelattiin taas vaihteeks korttia ja nyt ne on ulkona leikkimassa. Ja tanaan paasen vapaalle vasta kuudelta, ja huomenna oon puoli kasiin asti, etta tunteja talta viikolta on siis sellanen 49 tulossa... No en ma halua nyt pikkusista jutuista valittaa, mutta ittea arsyttaa ihan suunnattomasti, koska keskiviikko on aina ollut mun ja A:n yhteinen paiva, etta ollaan hengailtu koko iltapaiva ja ilta. Nyt hostmum lahti sen aitinsa kanssa ostoksille... Taa iltapaiva piti korvata silla tiistai aamulla, mutta ei mulla ollu vapaata kun 2,5h ja tanaan teen ylimaarasta 4h + huomenna 1,5h, etta nyt ei ihan laskut pida paikkaansa... Mutta alle kaks tuntia ja sit suuntaan Dayton Mallille tapaan A:n ja sen siskon, ja uus kolumbialainen aupair A tulee kans, se asuu 10min paassa musta, vasta tuli tanne! Joten ma lahden tasta tekeen jotain kehittavaa, eli esim. lukemaan Breaking Dawnia.

PS. Siivoojat kavi tanaan, ja ne oli jotkut uudet, ja ne siivos vihdoin basementin, mutta mun suihkua ne ei kylla siivonnu!! Kylla ne siella kylpyhuoneessa oli jotain siivonnu ja ehka vahan ruiskuttanu vetta suihkutilaan... 

Laseria ja huimausta

Musta tuntuu, etta musta on tullut vanha - opin syomaan kirsikoita! Ja ne on itseasiassa tosi hyvia, ei mitaan happamia, kuten muistelin.. :D Pari viikkoa sitten maistoin ekan kerran, ja nyt kun naa osti pussillisen kotiin, syon naita ihan innolla.

Eilen illalla kavin Targetissa ja Walmartissa kattelemassa suojusta ipodiin, mutta ei loytyny mieleista. Walmartin nettisivuilta sit loyty yks kiva, minka aion tilailla. Ja kavin katteleen matkalaukkujen kokoja, niin kylla toi 29" on kivan kokonen, 25" vahan turhan pieni, mutta ei voi mitaan. Mut en ma sit ostanu kun hiusvaria jo valmiiks, etta ennen kuin lahden, varjaan. Ja hosteilta loyty uus kasinaru kameraan, kun mun edellinen oli ihan just rikkoutumassa, joten nyt ei tarvi pelata, etta koska se katkeaa ja kamera tippuu. Ja kuinka on vielakin mahdollista, etta osaan eksya noilla samoilla teilla? Ja toi gps ei kylla tieda yhtaan, etta missa toi Walmart on! Se vie ihan ihme tielle, samalla tiella kavin Black Fridayna, mutta sillon en tienny, etta se Walmart on oikeesti lahella, tosin eri tiella.

Tanaan herasin jo aikasin, seittemalta, koska lahin hostmumin kanssa kaheksan aikaan sen tyopaikalle, se teki mulle taas laser karvojenpoiston kainaloihin. Nyt  se aine kerkes vaikuttaan pidempaan, ja oli jo toka kerta, niin ei sattunu enaa niin paljoa. Mutta nyt siina maatessa mulla alko taas pyoriin paassa. Mulla on ollu tota lapsenakin, etta en oo lahes koskaan alkanu nukkuun selallani, koska kun suljen silmat, ma tunnen, etta mun kroppa alkais pyoriin ympyraa, ja sit pakko avata silmat. Oon varmaan melkein parin vuoden ajan nyt pystyny nukkuun myos selallani, mutta taalla toi alko taas joitain kuukausia sitten, ja tanaan siina tuolissa oli kamala! Et piti nousta istuun ja oikeesti miettia, etta mikaan ei pyori. Hostmum sano, etta se on joku juttu silmien kanssa, tasapainokivet vaikuttaa silmien ja korvien kanssa, ja aloinkin nyt googlaileen tata. Koska nyt tunnun tuntevan sita taas enemman, ja se on tosi rasittavaa.

No sielta sit tulin kotiin, kaivoin noitten varastosta parit matkalaukut ja kokeilin, etta miten tavarat mahtuu kahteen laukkuun - ja eihan ne oikein mahtunu... Mun taytyy selvittaa, etta minka kokosia noi matkalaukut oli, milla testasin, et jos ne on samaa luokkaa kun noi, mita suunnittelen ostavani, niin sit on ok. Koska aika hyvin ma sain tavaroita mahtuun, et ankeny ihan tiukkaan ja ei ne painanukaan kai kun n. 18kg ja 13kg. Noi vie aika paljon tilaa, et mulla on viela noi kahet nahkasaappaat taalla, joten taytyy ehka toiset niista laittaa elokuun helteilla sit jalkaan... Ja samoin jotkut isot tilaa vievat hupparit :D Tulee hauskaa!

Hostmumin aiti toi sit babyn puoli yhentoista jalkeen, ja mentiin sit ulos hetkeks leikkiin, kun naapurit oli kans takapihalla. Ulkona leikkimisen jalkeen laitoin babyn paikkareille ja sit P ja S tulikin kotiin ja pelailtiin korttia. Ne on nyt ihan rakastunu Maijaan, siihen korttipeliin, ja sita ollaan nyt pelattu repeatilla. Nyt ne tyoskentelee niitten matikankirjojensa kanssa hetken aikaa, joten mulla on hetki aikaa paivitella blogia. 

Talle illalla ei oo mitaan suunnitelmia, mut huomenna pitais tehda jotain A:n ja sen siskon kanssa! Moikka!

PS. Tasan 6 viikkoa kotiinpaluuseen, jos saan mun ykkostoivepaivan lennot! Joten lentotietoja please. 

Last Friday night

Tassa on nyt sekalaisia kuvia kuluneilta viikoilta, mm. Kings Island, 4th of July, Stubb's Park ja Cookie (naapurin kissa).