R.I.P. Elmeri 28.6.2003-24.6.2011

Mun rakas pieni pupu on kuollu! Sain kuulla ton kamalan uutisen aamulla siskolta. Taa on taa paiva, mita ma oon pelanny koko vuoden. Ainut syy, minka takia ma pelkasin tanne lahtoa, etta jompi kumpi pupuista ei oo mua enaa oottamassa, kun tuun takaisin kotiin. Tan takia ma vihaan nyt eniten olla taalla ja mielessa pyorii, etta viela kaks kamalan pitkaa kuukautta, etta paasen kotiin. Kaks kuukautta, kun mun pitaa pelata toisen pupun puolesta, etta miten se selviytyy. 10 kuukautta sitten ma sanoin heipat pupuille vuodeks, en ikuisesti, mutta toisen kohdalla ne oli sit nakojaan lopulliset hyvastit. Ma oon kasvanu noitten pupujen kanssa yhdessa 12 vuotiaasta pikkutytosta asti, ja ne on opettanu mulle niin paljon. Oon nyt itkeny tassa reilu kolme tuntia, siita asti, kun sain kuulla tan, eika loppua nay... Ma haluan kotiin!

 

"Tiedän että taistelit,
tiedän että yritit,
tiedän kuinka lujasti,
sä tahdoit jäädä tähän.

Se sattuu todella paljon,
se kipu on polttavaa,
kun elämä kaikkoaa,
vaikka tunnuit olevan vahva.

Ei tarvitse sinnitellä,
ei tarvitse pysyä tässä,
on aika jättää hyvästit
ja antaa sinun mennä.

Turvallista matkaa,
sinulle rakkahani,
lennä, lennä lintusena,
valoisaan, parempaan paikkaan ." 

 

Honey I will love you forever! I will never forget you! <3