17.11.2010

Älä unelmoi elämääsi, elä unelmaasi

Eilen illalla olin taas synkemmissä mielialoissa, ja se sit jatku tänäänkin. :( Ja kyllä kun mä mietin, että mulla on ikävä perhettä, pupuja ja kavereita! <3 Ja aikamoinenkin ikävä. En oo vaan just halunnu miettiä sitä, enkä oo kyllä nytkään enempää miettiny, mut jotenkin silti tää mieliala on voittanut mut parina päivänä enemmän ja enemmän. Mutta kyllähän mielelläkin on oikeus olla surullinen, vaikka kaikki asiat onkin hyvin. Mutta ei sitä nyt voi kieltää, että oon aika hemmetin kaukaa kotoa vieraassa maassa ja puhun joka päivä ei mun äidinkieltä. Kyllähän se tekee asiat hankalemmiks. Mutta mä nautin täysin mun elämästä täällä, mä elän mun unelmaa, jota mä tänne lähdin toteuttaan. "Älä unelmoi elämääsi, elä unelmaasi." Mä en oo kertaakaan katunu tänne lähtöä, en ees näinä synkistelypäivinä. Tää on se juttu, mitä mä halusin tehdä ja minkä mä tulin tekemään. Mä en odottanu liikoja tältä työltä, vaan tää on sellasta mitä odotinkin.

Just lueskelin facebookista, että yks mun entinen luokkakaveri lukiosta, joka on kans USAssa, mutta opiskelemassa, menee jouluks kotiin, niin olishan itelläkin kamala hinku! Mutta yhtä kova hinku mulla on viettää joulu täällä ja nähdä miten se täällä menee. Täydellisin vaihtoehto olis siis tuoda sosiaalinen elämä sieltä suomesta tänne elään mun unelmaa mun kanssa ;)

Tosiaan suurin ikävä mulla on pupuja! <3 Mä niin haluaisin ne tänne, oon niin eläinrakas. Se tosiaan näkyy siinä, että oon aivan rakastunu kun pääsen jonnekin, missä löytyy joku karvaotus. Ja tietenkin omia karvapalleroita kaipaa, ne on vaan niin mahtavia. <3 Ne on kasvanu mun mukana siitä 12 vuotiaasta pikkutytöstä yheksäntoista vuotiaaksi, ja opettanu tosi paljon. Mä rakastan niitä aivan tajuttomasti, ja mun pahin pelko on, että ne kuolee tän vuoden aikana. Eläinten toi elämänkaari nyt on niin paljon lyhempi kun ihmisten, mutta eihän noi oo kun seitsemän vuotiaita terveitä poikia! Ja ne lupas mulle olla hyvässä kunnossa kun palaan takasinkin! Mut äiti vois silti lähettää Pepiton mulle postissa tänne! ;)

Laitan tähän nyt äitin ottamia kuvia noista ihanista pörrökasoista!











Ja vaikka sitä selviytyy englannilla, niin silti sitä kaipaa suomea, sitä helppoutta, ettei tarvi yhtään miettiä, mikä joku sana on tai miten voit nyt fiksusti sanoa asiat. On se kommunikaatio vaan niin paljon helpompaa sillä omalla äidinkielellä. Ja kyllä nyt kun alkaa ilmat kylmenemään, niin haluais päästä saunassa käymään! Mähän en erityisemmin tykkää saunoa, mutta kyllä näin kolmen kuukauden tauon jälkeen saunaan meno olis ihan jees ;) Ja ruisleipää olis tilauksessa johonkin joululahjapakettiin! Alan hajoamaan tohon paahtoleipään. :D Ja toi "I can't believe it's not a butter" maistu paremmalle siellä M:llä, nyt ei oo enää niin hyvää ;) Mutta kyllä sitä syö, oivariiniä on vaan ikävä kans!

Ja mulla on kova ikävä mun parasta ystävää E:tä, jonka kanssa tehdään kaikkia hulluja juttuja (tosin se ei aina innostu mun hulluista jutuista, en tiiä mikä sitä vaivaa..) ;) ja meillä on hauskaa, vaikkei tehtäis mitään. <3 Vois melkein sanoa, että joissain asioissa ollaan kun yö ja päivä, mutta vastakohdathan täydentää toisiaan. Ja J:n kanssa tekstailtiin valehtelematta joka päivä, niin täällä on välillä vähän orpo olo, että hmm kelle mä nyt tekstaan tästä asiasta.. :D Aivan mahtava tyttö kans! <3 Muita ihania H x2, T, J x2, M x2, L x2, K... ! <3 Miss u all!

No eiköhän nyt tullu kaikille selväks, että mulla on ikävä, mutta silti elän unelmaani! =)

No tänään käytiin aamulla kävelyllä babyn kanssa, reilu tunnin lenkki, ja oli jo tosi viilee. :( Sain muuten hostdadiltä taas kuulla, että joku naapuri oli ajanu ohitte jossain päin, ja ihmetelly taas, että kuinka pitkiä kävelylenkkejä teen. :D "Siellä on jo niin kylmäkin, että miten sä tarkenet kävellä.." No joo tosiaan Suomessa on nyt jo lunta, että miten ton kylmyyden nyt ottaa.. ;) Käytiin taas naapurissa viettään aikaa babyn kanssa, ja nukuin sen kanssa päikkärit, kun S katteli Scoopy Doota. Se oli jo koulussa, mutta kotiin tullessa oli vieläkin kuumetta, et makoili vaan.

Hostmum tuli puol kaks, ja sit vaan datailin ja kolmen maissa lähin noitten mukaan, kun hostmum meni maksaan P:n synttäripartyt yhteen rullaluisteluhalliin. Sen jälkeen suunnattiin Krogeriin, ja saatiin nyt lisää mandariineja! <3 Tos meijän lähiKrogerissa niitä ei vielä ollu joku viikko sitten, mutta nyt ostettiin iso boksi! Sit babyn lääkärintarkastukseen, jonka piti olla 4.15pm, mutta tosiaan päästiin edes sinne huoneeseen ehkä 5pm, ja siinä sit ensin hoitaja kävi punnitteen ja mittaileen, ja sit odoteltiin ja sit tuli lääkäri ja lopussa vielä hoitaja. Babyn pitäis painaa enemmän, mutta oli paremman kokonen kun T oli sen ikäsenä. :D Sit se sai vikan osan jostain rokotteesta, ja se lääkäri tsekkas S:nkin, kun raukalla oli yli 38 astetta kuumetta (jo neljättä päivää, vaikka se on syöny lääkettä joka päivä, et kuume laskis), ja se sai taas antibiootit korvatulehdukseen. Sama korva kun viimeks, eli se ei ollu parantunu varmaan kunnolla viimeks.

Kotiin selvittiin sit puoli seittemän maissa. :D Hostdad tuli hiukan meijän jälkeen, se oli käyny ostaan pitsaa tollasesta paikasta, et ne tekee ne tuoreina, mut sit pakastaa ne, että ne saa ite paistaa. Söin taas tota "lasten" pitsaa, eli juustopitsaa, oli hyvää. :) Thaimaa S soitteli, et jos lähtisin Greeneen sen kanssa, mutta en jaksanu, vaan kattelin eiliset ja tän päiväset Salkkarit. :)) Vitsi kuoliko Sebastian oikeesti? :( Noi katteli Avataria, kun se tuli telkkarista, ja sitä mäkin tossa silmäilin, mutta sen mukaan, miten kaikki on sitä kehunu, en oikein ymmärtäny sen hienoutta.. :D Kaikki on kehunu sitä maasta taivaisiin, ja en nyt kyllä sanois hyväks leffaks.. :p Hostdad kyllä tykkäs siitä, mutta mehän ollaan kaikesta eri mieltä ;) Nyt näköjään ei rajotu enää vaan ruokiin. ;D

Huomenna vuorossa korvapuustien tekoa ja sit meillä on englannin tunnilla Thanksgiving dinner. =) Jee!

PS. Oliskohan ehkä kannattanu vähän enemmän kuunnella niillä lukion hissantunneilla, et osais jotain muutakin sanoa tosta Suomen historiasta, kun et millon itsenäistyttiin, ja et ollaan oltu sekä Ruotsin ja Venäjän vallan alla.. "No oli meillä sisällissotakin joskus, jostain punasista ja valkosista siellä puhuttiin, mutta ei mulla oo mitään hajua, että millon ja miks.". :DDDD "Ja Suomineidolla oli toinenkin käsivarsi, mutta Venäjä ryösti sen. Ja Suomen pääkaupunki oli joskus Turku, mutta se liitty näihin sotiin, että se vaihtu Helsinkiin." Joo, toki osaan tän historian.. ;)

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

<3

- Essi

Janiika kirjoitti...

Oot yhtä hyvin sisällä historiasta ku mä :D mut vuosiluvut (itsenäistymisvuotta lukuunottamatta) on mahottomia muistaa!

Mut oon kyl kans yhtä pihalla suomen politiikasta! Joku kysy tääl Suomen pääministeriä: "No se oli hetki sitte viel Matti Vanhanen!"

Anonyymi kirjoitti...

Heippa! Tuli semmonen kysymys mieleen, kun ite mietin kans miten tuun pärjäämään sen ikävän kanssa mikä varmasti jossain välissä kolahtaa päälle ja pahasti, että vaikuttaako se sun arkeen siellä tosi paljon? Osaatko silti nauttia täysillä kaikista kokemuksista siellä vai onko sulla tavallaan jatkuvasti sellainen ahdistava olo? Itteä ahdistaa jo valmiiksi, kun joudun jättämään mun pienen koirani Suomeen, mutta en halua olla toteuttamatta mun unelmia oman ikävän takia, kun sillä on kuitenkin täällä parhaat mahdolliset hoitajat.

Toivottavasti ikävä helpottaa pian. :)

Janiika kirjoitti...

Oon stalkkeri ja vastaan anon kysymykseen omalta kantiltani;

Ikävä tulee aaltoina. Musiikki, kuva, haju tai tapahtuma voi laukaista sen aallon. Sillon rintaan tulee ahdistava olo ja tavallaan on siinä hetkessä todella sisässä. Ei se ikävä kuitenkaan omaa arkeani vaikeuta mitenkään erityisesti. Välillä on päivä jolloin ahdistusia tulee enemmän ja on ajatus "haluun kotiin nyt heti" ja välillä on päiviä ettei ikävästä ole tietoakaan :)

Heidi kirjoitti...

Ikävä on kyllä sellanen asia jonka ihmiset kokee tosi eri tavalla. Miulla esim on ollut kyllä ikävää täällä mutta se on ilmennyt vaan väsymisenä ja ankeana olotilana. Kerran vaan on tullut semmoinen oikea melkein-itku-ikävä kun menin tyhmänä katselemaan vanhoja videoita ja kuvia siskontytöstä. Nyt kyllä voin katella niitä ihan rauhassa. Itse siis jätin kummityttöni kasvamaan reilu 1½-vuotiaasta melkein 3 vuotiaaksi, joten aika monta kertaa on joutunut miettimään miksi tämän tekee. Mutta elämä jatkuu tämän vuoden jälkeenkin, ja miulla kyllä on jo vaikka minkälaisia haaveita lähteä matkustamaan lisää.

Kyllä siitä ikävästä pääsee yli, elämä täällä on vaan niin erilaista ettei siihen kannata kovin paljon kiinnittää huomiota. Elää vaan ja nauttii kun kerran voi.

Mutta venla, mie tiedän tasan nuo samat asiat Suomen historiasta kuin sie, joten ei se vissiin ihan niin vakavaa ole jos ei liikoja tiedä.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan, kiitoksia vastauksista! Jotain ton tapaista ajattelinkin. :) Ja se ikävä kasvattaa ihmisenä varmasti hirmu paljon, kun siitä selviää.

enlav kirjoitti...

Ano: No sait jo pari näkemystä, mutta laitan vielä omani. :) Ensin en tajunnu, että se on ikävää. Ja mulla kun se iski, niin se masentunu olo pysy monta päivää. Oon tässä nyt Halloweenista asti kamppaillu sen kanssa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Esim. nyt pari päivää ollu jo taas kiva fiilis suurimmaks osaks. Toivon, et se menis pian ohi, koska tällästä monta päivää/viikkoa kestävää ei jaksa. Ja mulla kans väsymyksenä ilmenny synkkyyden lisäks, mut oon yrittäny aina miettiä positiivisesti. :) Mihinkäs sä oot suuntaamassa? :)

Jutta kirjoitti...

ikävä myös suo<3

mut Venla ootko tosissas ettet tiedä minä vuonna Suomi itsenäistyi :OO
ja sisällissota oli siis 1918D:D ja öö ja Helsingist tuli pääkaupunki joskus 1800-luvun alussa.. :D oli pakko nyt vähä sivistää suo:D

Mimmonen ilma siel on täl hetkel? ku täällä alkaa olee pakkasen puolella jo iha tosissaan. luvattu jotai -10 ja sillai :D

enlav kirjoitti...

Jutta: Mä tiedän et Suomen itsenäisyyspäivää juhlitaan 6.12. (ja vuosi oli 1917 ;)), mutta se on tosiaan ainut vuosiluku mitä muistan. :D

Eilen oli tosi lämmin, hupparikeli, muuten ollu jo vähän viilempää (syystakkikeli). :D

Jutta kirjoitti...

Okei huh:D no mut se onki tärkein:)