I love my car

Joudun perumaan sanani taas kuvien osalta, mutta nyt kello on puoli yks, ja haluun vaan päästä nukkumaan! Aamulla jouduin pakottaan itteni ylös kaheksan jälkeen, kun kolombia A tuli hakeen mua ysiltä (ja se oli ajallaan, olin ihan ällistyny!). Ajettiin Lebanoniin, kun se meni tekeen ajokortin kirjallisen osion uusiks, kun ekalla kerralla sillä jäi yhen päähän, ettei saanu sitä läpi. No nyt se läpäs sen, mutta vitsi ne tädit siellä juoksutti meitä ees taas niitten kahen huoneen välillä (ja piti siis aina ulkokautta mennä). Ja en tiiä mikä toi juju oli, että A:n piti hankkia toi väliäikanen kortti ennen kun se pysty saamaan ajan ajokokeeseen... Eli se joutu maksaan tosta 22 dollaria ja sit vielä ton uudestaan kun saa virallisen kortin. No se sai ajokokeen vasta 15.1, eli joutuu vielä pari viikkoa odotteleen. Sieltä päästiin lähteen yhentoista jälkeen, ja pankin ja kaupan kautta pääsin sit kotiin.

Hosttytön synttärijuhliin lähettiin ennen puolta kahta, eli roller skating -halliin. Kävin kans heti alussa hakeen noi luistimet, ja vitsi kauhistuin kun sain ne jalkaan. En tienny, että miten niillä olis pitäny liikkua. Kaikki oli puhunu, että kyllähän se on helppoa kun osaat luistella, mutta noilla liikkuminen oli niin erilaista. Sain oikein kannustusta, hostdad lupas nauraa kun kaadun. :--D Ihan vitsillä se sen sano, koska se ei ite suostu tuleen luisteleen. Viimeks oli roller skatingia harrastanu collegessa ja sillon se mursi jotain luitaan.. Ja hostdadin veli oli kerran luistelemassa murtanu jalkansa. Oonkin vitsaillul, että hostdadin pitää liikkua joko kävellen tai autolla, heti kun sille antaa jonkun muun menopelin, niin käy huonosti. Viimekshän se rikko ton pyörän.. No en mä kaatunu kertaakaan, ja alun pienen haparoinnin jälkeen alko sujuun jo ihan ok. Mutta on normi rullaluistelu helpompaa! Tässä googlesta otettu kuva noista luistimista.

Kaks tuntia noi synttärit kesti, P:llä oli reilu 15 vierasta, mutta kaikki luisteli tuolla missä sattuu, että ainoostaan ruokailun ajaks ne kokoontu yhteen. Mä luistelin melkein koko ajan, aina välillä vaan vähän piti taukoa. Ja tosiaan en kaatunu kertaakaan, vaikka pari kertaa horjahtelin! Myöhemmin kylläkin seisoin syömässä pitsaa lasten pöydän lähellä, niin joku poika tuli vähän vauhdilla ja kompastu, ja seuraava havainto mulla oli, että makaan mahallani maassa. Nyt ei siis ollut kyseessä vuosisadan rakkaustarina, vaan tää poika vei kirjaimellisesti multa jalat alta. Pitsastani en kuitenkaan irrottanu, se pysy kädessä! ;) Sen takia hiukan kolautin oikeen käteni, kun sillä otin enimmäkseen vastaan, mutta ei pahasti, nyt ei tunnu enää mitään. Kaikki kyseli, että oonko kunnossa (aika vauhdikkaan näkösesti sitä lattiaa taisin lähteä tutkimaan), mutta ittee vaan lähinnä nauratti. Oon tosiaan täysin tapaturma-altis täällä, ei tällaset jutut voi sattua kun mulle. Ihan vieressä oli toisella puolella hostdad ja toisella puolella hostmumin isä, niin tottakai kaikki törmää muhun.

Illalla lähdin tonne yhteen ostoskeskukseen ensimmäistä kertaa, Fairfield Commonsiin, n. 25min matkan päässä. Hostmum oli saanu aamulla suljettua mun oven, en kyllä oikein pysyny kärryillä että miten. :D Hostdad sano, että älä aja nyt minnekään pitkälle tän viikon aikana, että se viedään korjaukseen jälleen sit, kun mä oon Nykissä. Koska siinä on se joku juttu rikki, joku osa mikä on yhteydessä pyöriin (eli etupyörä ymmärtääkseni kyseessä), että jos nyt jostain kamalasta töyssystä ajais, niin en tiedä mitä tapahtuis. No selvidyin hyvin tonne Mall:ille ja löysin thaimaa S:n ja kolombia A:n ja kierreltiin sitten ympäri keskusta. Mukaan löyty pari lahjaa, ja sit kun A meni nypityttään kulmakarvansa, niin me haluttiin S:n kanssa testata kanssa. Toi oli siis se sellanen, missä ne tekee ton nyppimisen sillä langalla! Ja sekin sattu, auts! Mutta nyt on kulmat kunnossa, ja hintaa tolla oli $12.

No meillä oli pieni ongelma löytää mun auto, tai paremminkin Macy's, kun tiesin, että sen eteen parkkeerasin, mutta tultiin jostain ihan eri ovesta ulos, niin ei löytyny niin helpolla. Ajettiin A:n autolla mun auton luo ja menin sitten autooni, ja kas, ovi ei menny taaskaan kiinni. Alko jo paniikki nouseen, että mulla ei oo mitään hajua millä hostmum sen sai aamulla kiinni, että pitää niille soittaa, mutta just kun A parkkeeras ja oli tulossa kattoon, niin se menikin kiinni! Mentiin käymään Panera Bredin pihassa tapaamassa kolombia M ja japani Y, ja minä käytin sitten toista etuovea. Siitä lähtiessä mun vieressä olevassa autossa oli kaks miestä, ja ne pikasen tais kattoa kummasti, kun kipusin pelkääjän paikan ovesta sisälle...

Mentiin yhteen baariin ja ne kysy paperit, ja näytin suomalaista ajokorttiani, ja se kysy, että mikä tästä on sun syntymäaika.. No hmm ainoot vuosiluvut siinä on kortin myöntäminen (vuosi 2009) ja kortin umpeutuminen syntymäajan lisäks.. Se vaan vilas sitä ja totes että ok. :D Kaikki muut joi jotkut drinkit tms, mutta mä pysyttelin silti kokiksessa. Jos meinaan ajan, niin en halua juoda yhtäkään, koska välillä toi kaverini alkoholi tuntuu nousevan päähän ihmeen helposti. Poislähtiessä kaikki muut sai laskun, mutta mä en. No positiivistahan toi vaan oli, sain ilmasen kokiksen! Kerrankin näin päin. Kotiin selvisin ennen puolta yhtä, ja nyt kello näyttää jo yhtä, eli painun nukkumaan!