Henkivartijani

Kai tässä jo vähemmästäkin tuntee ittensä prinsessaks, kun sun henkivartija seuraa sua minne ikinä meetkään. Max on ihan rakastunu muhun, se ei halua jättää mua hetkekskään yksin, ellei oo pakko. Kun mä meen kellariin, se tulee tohon viereen portaitten yläpäähän oottaan lupaa tulla mukaan; kun mä oon vessassa, se oottaa sen koko ajan vessan ulkopuolella; ja jos se ei pääse mukaan alakertaan, se istuu oven edessä oottamassa, että palaan takaisin. Kun mä lähdin ulos ilman sitä, se juoksi ikkunaan kattoon mua surullisen näkösenä. Lenkillä jos P taluttaa sitä, se vaan haraa vastaan ja oottaa mua tai yrittää juosta mut kiinni, jos meen edellä. P ja S yritti saada sitä nukkuun täks yöks niitten kanssa, mutta se vaan istu mun vieressä keittiön pöydän äärellä ja tuijotti niitä. Kerran se suostu käymään yläkerrassa, kun ite kävin viemässä sen sinne, mutta nopeesti se juoksi mun perässä takasin. Mä haluan itelleni tällasen koiran, toi koira on aivan mahtava! Mun täytyy ehkä alkaa kehitteleen Maxin varalle kidnappaussuunnitelmaa, että miten saan sen ihan huomaamattomasti tuotua mukanani Suomeen, ettei kukaan täällä huomaa sen poissaoloa...

Eilen ei sit pidetykkään leffailtaa, kun A:n piti työskennellä. No me annettiin T:lle sen lahjat ja syötiin kakkua. T sai kasan Toy Story -juttuja, sen koiran, missä menee se vieteri (vai mikä onkaan) keskellä, sen dinon ja multa ton Buckaroo pelin, eli se Toy Storyn hevonen ja sille yritetään kasata selkään tavaroita, ja se häviää, kuka saa sen lennättään kaikki tavarat pois. T:lle tosin riitti pelkkä hevonen, ei se siitä itse pelistä ja niistä muista tavaroista ollu kiinnostunut. Täytyy nyt sit joku päivä ihan pelata sitä peliäkin noitten kanssa.

Tänään sain herätyksen puoli kahdeksalta henkivartijani osalta, mut hetken takapihalla juoksentelun jälkeen mentiin takas nukkumaan. Ysin jälkeen taidettiin sit heräillä ja menin käveleen Maxin kanssa tunnin lenkin tuolla -5 asteen jäätävässä kylmyydessä. Taas saatiin pikkunen koira kimppuumme, kun sen isäntä oli hakemassa postia tms., niin tää livahti sit samalla ovenavauksella. Ei se koira ees haukkunu, tuli vaan meitä tutkiin, mutta sen isännällä oli työn takana saada se kiinni.

Menin sit salille tunniks huhkiin ihan autolla, otin eilisestä opikseni, että toi on liian kylmää pyöräillä noin pitkälle. Ja iltapäivällä menin tyttöjä tapaan Greeneen The Pubiin syömään, kolumbia A täytti 21v. Kyllä mullekin kelpais! Ite söin sit vaan pienet ranskalaiset, koska söin jo kotona lasagnen lopun, joten en ollu nälkänen. Ja nyt oon vihanen itävalta A:lle, sen vika, että tuhlasin melkein $40 Forever 21:seen. Mä en voi mennä vaan kattomaan, koska aina lähtee jotain mukaa. Eli tätä säätöprojektia oli jäljellä vielä 1,5 viikkoa, ja oon jo tuhlannu niittenkin viikkojen rahat... No siellä oli ihania kesäsiä mekkoja ja hameita, joita ei voinu jättää kauppaan. Kaks hametta ja yks mekko lähti mukaan, kesää siis odotellessa!

Illalla käytiin hostmumin, lasten ja hostdadin veljen ja sen tyttöystävän kanssa yhessä jäätelöpaikassa, minkä nimenkin jo unohdin. Täällä oli viikonloppuna jopa vähän ahdasta, koska täällä oli hostdadin vanhemmat, molemmat veljet ja toi toisen veljen tyttöystävä.

Kuvia on, mutta ne on edelleen kamerassa. Nyt painun nukkumaan Max kainalossani, yöt Amerikkaan ja melkein aamut Suomeen!