22.10.2010

Jalka turvoksissa

Eilen aamulla puhuin siskon kanssa skypessä reilu puol tuntia, ja sit söin aamupalaks puuroa! <3 Pari päivää sit löysin jo original outmeal -pussin (kaurahiutaleet), mutta se oli ihan kamalaa, maistu silti jollekin ihmeelliselle. Noilla lapsilla on tollasia ihme makukaurahiutaleita, jotain ihme vaahterasiirappia, brown sugaria ja kaikkia ihmeellisyyksiä. Eilen hostdad toi sit mulle kaupasta ihan normaaleja kaurahiutaleita. Tosin nekin on tollasissa valmispusseissa, ettei niitä tarvi ees mittailla, vettä vaan puoli kuppia joukkoon ja mikroon. Mut oli kyllä tosi hyvää (tosin onnistuin levittään varmaan puolet pitkin mikroa..) :D

Babyn kans tehtiin sellanen 75min lenkki aamulla, ja sit jossain välissä eksyin babyn vaatehuoneeseen ja päätin sitten järjestellä sen. Siinä olikin vähän hommaa. :D No eipä päivässä muuten mitään ihmeellistä tohon neljään asti, kunnes leikittiin takapihalla naapurin lasten kanssa. Mentiinpä sitten viestiä, ja vuorossa oli laukkaaminen sivuttain. No mun vasen jalka päätti pettää alastulossa, että jalkapöytä väänty jotenkin oudosti, ja ennen maahan romahtamista jo tunsin, että nyt ei oo kaikki hyvin. Mä en oo ikinä murtanu luitani tai muutenkaan onnistunu vääntään nilkkojani tai mikään, vaikka sitä on leikitty ja juoksenneltu miten sattuu, ja hevosenkin selästä useita kertoja lennelty. Kipu iski samantien, ja itku siinä sitten pääsi (nyt itken täällä koko ajan;)), ja kiskoin kengän jalasta pois ja pyysin naapurin lapsia hakeen niitten äitin. Se sit autto mut sisälle, kun kävely oli tosi vaikeeta, ja jalka ylös, jäätä ja puhelu hostmumille. Otin sit sen neuvosta jotain kipulääkettä, ja yritin saada ajatukset pois kivusta Phineaksen ja Ferbin avulla. :D Onneks baby oli nukkumassa (tai no jos se ei olis ollu nukkumassa en olis juossu ulkona ja taittanu jalkaani), mut toi naapuri käski sit P:n tulla hakeen sen, jos baby herää. No eipä baby onneks heränny, et viiden jälkeen hostmumin äiti tuli tänne, et hostmum oli sit soittanu sille. Se oli sit tässä puol kuuteen asti kun hostmum tuli kotiin. No hostmum anto jotain toistakin lääkettä, mut ei osannu ihotautilääkärinä nyt tästä mitään sanoa. Kaikeks onneks hostmumin sisko, sen mies ja niitten baby oli pidennetyllä viikonlopulla hostmumin vanhempien luona, ja tuo mies on fysioterapeutti, niin ne poikkes tänne, ja se katteli tota mun jalkaa. Sekin ihmetteli, että miten ton kohdan onnistuin taittaan vaan hyppimällä, mutta hetken mun jalkoja tutkiessa sekin totes, että mulla on liian yliliikkuvat/kiertyvät jalkaterät (sen takia mulla on noi pohjalliset, ne ohjaa askelta tukevammaks). No se käski mun pitää 15min jääpussia paljaalla jalalla, ja se vasta tuskaa oli. :D

Lähdin illalla noitten mukaan syömään sinne yhteen ravintolaan, että sinne tuli toi hostmumin siskon perhe ja sen vanhemmat. Kävely on tuskaa, koska jalan normaaliin asentoon laittaminen sattuu, ja sitä tarvis kävellessä. Kotiin tultiin puol kymmenen, ja pidin taas jääpussia ja sit painuin nukkumaan kymmenen maissa.

Tänään mulla oli sit aamupäivä vapaata, kun baby meni mummullensa hoitoon, mut heräsin silti jo ennen kasia. Hostmum toi mulle taas tota lääkettä (se on joku reseptilääke, mitä hostdad söi johonkin vaivaansa joskus.. ;D), ja sit se puhu, että on mulla vahvempaakin, mutta ne saa sun olos hassuks, morfiinia. No jos en nyt kuitenkaan sellasta tarvis kiitti vaan. Ei toi jalka nyt niin paljon särje, että tarvisin huumausainetta. :D "Morfiinia käytetään lääketieteellisesti voimakkaan kivun hoidossa. Varomaton annostelu saattaa johtaa yliannostukseen, jonka seurauksena voi pahimmassa tapauksessa olla kuolema hengityksen lamaannuttua. Morfiini aiheuttaa nopeasti voimakkaan fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden. Säännöllisen käytön lopettamisesta seuraavat vieroitusoireet ilmenevät levottomuutena mutta voivat kehittyä fyysisiksi, jopa kouristus- ja kiputiloiksi. Morfiinista riippuvaisen henkilön ruokahalu katoaa, ellei hän saa normaalia päiväannostaan." Että jos pysyttäis ihan näissä normaaleimmissa lääkkeissä. :D

Juttelin äitin kanssa skypessä, ja se kehotti meneen tarkistuttaan ton jalan röntgeniin, joten illalla sit olis se varmaan suuntana. Mä kyl toivon, että toi on vaan muljahtanu & vääntyny, ja siks turvonnu ja kipeä, ettei olis vakavampaa. Mutta parempi tarkistuttaa kun katua myöhemmin, jos joku oliskin murtunu, ja jalka jäis tohon väärään asentoon, ei kiitos. Ja tietenkin huomenna meillä olis toi LCC tapaaminen Kings Islandilla, siellä on Halloween Fear Fest. Ja mähän haluan päästä sinne! :( Mutta yhellä jalalla konkkailu on hiukan raskasta oikeelle jalalle, mutta jos tänään illalla röntgenissä ei ilmene mitään vakavaa, ja jalkaa voi käyttää varovasti, niin aion sitten mennä. :) Täytyy vaan mennä siellä tosi rauhallisesti ja lepäillä paljon. Mutta ensin kattellaan mitä lääkäri sanoo illalla!

2 kommenttia:

Jenna kirjoitti...

Auts, kaikkea sitä kans tapahtuu. :/ Toivottavasti ei oo mitään sen vakavampaa. Otat vaan rennosti siinä missä pystyt.

Mä en muista kuinka kauan siitä on kun törmäsin sun blogiin jossain. Sanoisinko, että kuukauden verran. Haaveilen ite au-pairiks lähtemisestä ja sun blogi on aivan ihana. :)

Tulee semmoinen olo lukiessa, että minä haluan kans. Minä. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ovet kouluihin ei aukea, niin minä karkaan vuodeksi jonnekin. Joko Amerikkaan tai sitten Englantiin.

Pitkät postaukset on tosi kivoja, mutta niitä olis vielä kivempi lukea, jos välissä olisi vaikka muutama kuva. :)

enlav kirjoitti...

Kiitos kommentista! =) Joo yritän aina saada kuvia mukaan kun mahdollista, mutta nyt pari viime tekstiä on tosiaan ollu kuvattomia. :( Pyrin tekemään korjauksen asiaan! :)