Päivä meni siihen asti hyvin, kunnes hosttyttö tuli kotiin. Kysymyksestä "miksette menis takapihalle leikkiin?" lähti taas hírvee syyttely ja haukkuminen, jolloin poistuin babyn kanssa kellariin kyynelet silmissä. No kyllä se tuli kurkkaan, mutta ei taaskaan ees anteekspyyntöä kuulunu, vaan poistu yläkertaan. Hostdad tuli kotiin hiukan ennen puolta kuutta, ja murruin siinä sitten täysin kysymykseen "miten päivä meni", ja yritin itkun seasta sit selittää. Onneks noi ymmärtää, hosttyttö sai kyllä kuulla kunniansa käytöksestään, hostdad oli kyllä pikkasen vihanen sille. Parikytä minuuttia kulu sitten tohon, ja noi lähti sit S:n soccerharkkoihin ja mä englannin tunneille. Tunnilla pysty onneks ihan ok unohtaan ton, ja oli hauskaa. :) Kotiin palatessa sit hostmumkin oli tietonen asiasta, kun ei ollu vielä tollon tullu kotiin, ja puhuttiin asiasta. Ja P oli vielä hereillä, ja sen jälkeen kun se tuli kellariin kurkkaan, niin se oli menny tekeen anteeksipyyntökirjettä mulle. Eli se oikeesti ymmärsikin jotain siitä, kun poistuin kellariin, että se oikeesti puhuu niin ilkeesti. Ei se silti ääneen osannu mitään sanoa, sitä noi hostvanhemmatkin ihmetteli, mutta eiköhän asia oo nyt kunnossa. Tais P nyt oikeesti ymmärtää, että se ei voi käyttäytä noin. Hostdad sillon ennen tuntia just sano P:lle, että sä käyttäydyt useesti ilkeesti myös veljelles ja äitilles, ja sit P jatko taas tota omaa juttuaan, mitä se tekee, "että ai mitä mä oon sanonu jne." Hostdad kyllä sitten sano ihan suoraa P:lle, että ilkeetä käytöstä hän ei hyväksy, että jos P:llä ei oo hyvä olla täällä, niin sille voidaan sit kattoa tollanen koulunjälkeinen kerho, jos ei osaa käyttäytyä. Ja ekaa kertaa sain kuulla nyt suoraan, että "Venla on osa meidän perhettä." Ei vois olla ihanampia hostvanhempia! <3 Ne ymmärtää, että P osaa olla vähän enemmänkin kun hankala, ja mä tunsin tänään niin pahalle. Toi oli eka kerta kun itkin täällä oloaikana, joten hostdad tais pelästyä, että asiat ei nyt oikeesti oo kaikki hyvin. Mutta mä uskon että nyt on oikeesti kaikki hyvin, koska hostyttö sai sellasen saarnan käytöksestään, että tuskin sitä hetkeen unohtaa. Ja se oikeesti kuuntele isäänsä paremmin, sillä yleensä se on saanu kuulla palautetta vaan äitiltään noilta aikasemmilta päiviltä (koska hostmum tulee aikasemmin kotiin), ja ei ihan tohon sävyyn. :D Mutta kaikki hyvin, nyt pääsen rauhassa nukkuun! <3
PS. Mummu kiitos päivän ihanasta piristyksestä! =) <3 Suklaata ja salmiakkia löyty postiluukusta (tosin toi ei oo parasta salmiakkia, osa noista kaloista on pahoja ;)). Mutta osa niistä on hyviä ja suklaa varsinkin! <3 Love you!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti